torstai 30. joulukuuta 2010

Joululahjoja

Jaksoin vihdoin ottaa muutaman kuvan joululahjoista. Jaksoin taas tehdä muutaman lahjan itse, tosin aika vähään jäi, mutta kuitenkin..


Äiti sai tollaset kummalliset "korit", jotka väänsin koulussa kässäntunneilla. Ei ees menny kovin kauaa! Mutta koska toi "lanka" (se mitää lankaa ollu vaan ihme kangasnauhaa) oli niin paksua, että niskat ei meinannu kestää ollenkaan. Huhhuh, oli rankkaa..

Anniina pyysi tekemään itelleen pipon, ja tollasen se sitten sai. Vähän on huono kuva, ei se oikeesti ollu noin ruma. Alareunakin oli oikeasti tasainen.. Uskokaa tai älkää!
En oo ikinä ennen neulonut pipoa, enkä myöskään minkäänlaista kuviota tai tekstiä. Olen tuosta aika ylpeä siis.

Mitä minä sitten sain? Kauheesti en mitään jaksanut kuvata, mutta muutama kuva on kuitenkin.

Ensin tärkeimmät. LEVYJÄ! ♥ Mokoma, Kotiteollisuus, Happoradio x2, Sacrecy ja kls. Ahh, tykkään noista! Sydänjuuret kirjaversiona on upeutta. Tykkään!


Kummityttö antoi niin suloisen pyyhkeen että huh. Toi vaan on jotenkin superihana..

Muista lahjoista ei näemmä ole kuvia. Sain mm. puhelimeen uuden muistikortin, suklaata, rahaa, lahjakortin lankakauppaan, sudokukirjan jne.. Sellasta kaikkea kivaa.

torstai 23. joulukuuta 2010

Hyvää joulua!

Joulu on taas.. Kivaa, tykkään joulusta! Sen kunniaksi muutama vanha joulukuva.

Jouluunhan kuuluu:

1. Lahjoja

2. Pipareita

3. Kuusi


Ihanaa joulua kaikille!

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Olen vain noin kolme viikkoa myöhässä

Tajusin just, että tämä fiksu ihminen on unohtanut kokonaan tehdä festaripostauksen. EI NÄIN. Noh, ehkä vielä ehtii, eihän niistä ole kuin kolme viikkoa aikaa..

Olin siis Maata Näkyvissä -festareilla Turussa 19.-20.11. Aikalailla parhautta koko juttu! Paljon kavereita, paljon hyviä bändejä ja paljon hyvää fiilistä. Tykkään!

Perjantaina siellä aika heikosti oli mitään erityistä, ja aikaa vietettiinkin isoksi osaksi jossain päin Turkuhallia, pelailtiin isolla porukalla ties mitä hassuja pelejä ja oltiin vaan. Pari bändiäkin kuitenkin ehdin tsekata.

AOC

Saraste. Ahh Saraste. Ihanaa Saraste! Saraste on kuulkaa ihan huippu. Ketuttiko mua sillon VÄHÄN, kun sekoiltiin jotain lippujen kanssa niin, että siihen kului tyyliin tunti eikä päästykään jonottamaan ja sitä kautta katsomaan Sarastetta eturivistä, niin kuin oli suunniteltu.. No ei tietenkään ketuttanu, mutta ihanasti toka rivi silti oli, ja aika keskeltä. Anteeksi niille, joiden eteen tunkeuduin.

Saraste on parhautta erityisesti siksi, että ne jätkät on kaikki niin ihania. Festareille olisin luultavasti mennytkin vain lauantaiksi, ellei Saraste olisi soittanut perjantaina. Itseasiassa lupasin laulaja-Sampalle, että festareilla oon katsomassa niiden keikkaa, joten pakkohan se oli sinne sitten mennä..

Sarasteen settilistalta löytyi festareilla ainakin Pidä kädestä, Naura, Tuskasta, Kolme yötä hautausmaalla ja Sinä olet minun. Tykkäsin!


Festarilauantailta tulee jonkunlaista postausta jossain välissä. Kun taas saan aikaiseksi. Ehkä seuraavien kolmen viikon päästä. En ihmettelisi.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Mä tahdon katsoa vain kauniita kuvia

Kuukausi sitten olin kirjastossa TETissä. Siitä piti silloin kirjoitella enemmänkin, mutta enpähän saanut aikaiseksi. Voivoi.

Syy, miksi nyt nostin aiheen esiin on se, että sain vihdoinkin aikaiseksi kirjoittaa aarteesta, kirjaksikin kutsutusta, joka kirjastoon saapui tet-viikkoni aikana. Yhtenä aamuna kirjalaatikkoa purkaessa silmään osui PMMP:n Vaahtopäät -valokuvakirja. Olinko ihan että awws, olinko? Joo, ehkä vähän. Armeliaasti meidän ihana kirjastontäti lupasi sen ensin mulle lainaan, vaikka selkeästi olisi itsekin mielellään ottanut. Kiitos!


Kertakaikkisen upea kirja. Ei sitä voi kuvailla. Se pitää itse nähdä ja kokea.

Kuvanäytteitä löytyy kirjan omilta sivuilta.


mä tahdon katsoa vain kauniita kuvia
ja kun mä katselen kuvia, kuvia
niin silloin voisin minäkin huutaa:
"Oon elossa!"

maanantai 6. joulukuuta 2010

Vaiti metsä on, alla jään kaikki elämä makaa

Arvatkaapa vaan menikö se allergiakohtaus eilen kortisonitableteilla ohi. No ei tietenkään, illalla kävin vielä tiputuksessa Loimaalla. Jippijee, juuri niin halusinkin viettää sunnuntai-iltani.. Nyt pitäisi sitten olla tiedossa lähete Turkuun allergiatesteihin, että selviäisi vihdoinkin kaikki allergiat...

Käväisin äsken ulkona, ihan vaan tarkotuksena napsia muutama kuva. Luonnonvalo oli kerrankin suotuisa tähän vuodenaikaan, ja sain mielestäni ihan kohtalaisia kuvia.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Heräsin taas

Hupsistakeikkaa, en oo kahteen viikkoon kirjottanut. Ei oo vaan löytyny minkäänlaista inspiraatiota. Oon yrittänyt kuluttaa aikaa mahdollisimman paljon kokeisiinlukuun, mutta arvatkaapa vaan miten sekin on sujunut. No, onneks on aika hyvä pää niin saa pienelläkin lukemisella hyviä numeroita. Tykkään!

Olin viime yön serkuillani, pelattiin ihan törkeesti Simsiä (kakkosta, se ON paras), sekoiltiin, puhuttiin puhelimessa ynnä muuta jännää.. Niin ja sitten käytiin paljussa, joka oli kylmä, kun sitä ei ollut muistettu lämmittää kunnolla. Ja kuinka ollakaan, onnistuttiin serkun kanssa lukitsemaan itsemme ulos. Vähän jäädyttiin ennen kun kukaan tajusi, että hakataan siellä ovea. Oho.. Flunssahan siitä sitten iski päälle, nyt niistellään..

Tänään oltiinkin sitten jonkun jalkapalloturnauksen kahviossa töissä. Sain vähän joulurahaa, jee! Niin ja taas löytyi muuten uusi allergia: Aspiriini. Oli varsin mukavaa huomata yhtäkkiä siellä kesken kahvinkeiton, että vitsi kun silmät kutiaa, apua! Lääkettä nassuun ja elämä jatkuu. Vieläkin on kyllä aika mahtavasti alaluomet turvoksissa. En tykkää sitten yhtään.

maanantai 22. marraskuuta 2010

America's Next Top Model Is..

Festareilla oli kivaa! Niistä tulee oma postaus jossain vaiheessa, kunhan ehdin kirjoittaa...

Festareiden jälkeinen aika on mennyt pääasiassa kokeisiin lukiessa, miksi niitä pitääkin olla niin paljon? Melkein koko loppuvuoden ajan kalenterissa on kaksi koetta viikossa, ja lähes poikkeuksetta ne on aina peräkkäisinä päivinä. Jipii, hauskaa..

Iloitsin tänään, kun tuli suosikkiohjelmani Huippumalli haussa (hihii, noloa..) Amerikan 10-kauden finaalijakso, ja suosikkini voitti! Tai no, suosikkeja oli tietysti jossain vaiheessa monia ja ne vaihtelivat, mutta pitkään olin jo kannustanut Whitney'tä. Ensimmäinen voittaja, joka on "normaalin" kokoinen eikä sellanen hammastikun muotoinen malli. Jee!


Nyt nukkumaan. Huomenna on taas uusi päivä ja uutta virtaa lukea enkkua. Ainakin toivoisin olevan...

torstai 18. marraskuuta 2010

Keikka(kaikka)sekaisin

Olen keikkasekaisin. (Kirjoitin ensin kaikkasekaisin, ja tottahan sekin olis, mutta ajatuksena oli kuitenkin tuo keikkaversio.) Eilen katselin suunnilleen kolme tuntia Irc-Galleriasta livenä keikkoja, ensin Mokoman ja sitten Stam1nan. Alan jo ihan tykätä niistä molemmista, vaikka ekoja kertoja kuunnellessa kuulosti HIRVEÄLTÄ. Kyllä vaan, ihan liian raskaalta ja sen sellaselta. Mutta kaikkeen sitä vissiin tottuu, jos joku tarpeeks jaksaa aivopestä. Kyllä neiti fanityttö, juuri sinä sen teit. Murr.

Huomenna.
Huomenna!
HUOMENNA!
HUOMENNA ALKAA FESTARIT!

Elikkäs Maata Näkyvissä -festarit on Turussa tänä viikonloppuna, ja mä olen sinne suuntaamassa huomisesta lauantaihin. Tulee huippua! Saraste, kls., Tera ja HB lähinnä on niitä, joita odotan. Äöääää!

Nyt en pysty kirjoittamaan enempää, kun ajatukset keikkasekoamisen takia on ihan ..no sekaisin. Lähden tästä siis pakkailemaan huomista varten. Niin ja pitäisi myös lakata kynnet. Viime vuonna äiti lakkas mulle spesiaalit festarikynnet, ne oli upeet! Tänä vuonna äiti helppas kynsien sijasta hiusten kanssa ja leikkas ne. Oon äidistä ylpeä, se leikkas otsiksen suorempaan kuin mitä parturi mulle on leikannu. Äiti on paras. ♥

lauantai 13. marraskuuta 2010

Jeesusmetalliräjähdys?

Pari päivää sitten bongailin HB:n sivuilta tiedon, että bändiltä tulee TAAS levy. Niillä on nyt ollu jännä tahti viimiset kolme vuotta. 2008 nimittäin tuli kaks levyä, alkuvuodesta Piikki lihassa ja loppuvuodesta Frozen Inside. 2009 vain Perkeleitä-sinkku. Nyt, vuonna 2010 ilmestyi ensin Pääkallonpaikka ja ensi viikonloppuna The Jesus Metal Explosion. Eli tasasesti suomi, enkku, sinkku, suomi, enkku... Jänskää.

The Jesus Metal Explosion. Siis mikä oli? Anteeks nyt vaan mutta vähän.. Ei, ei voi kun nauraa. Noh, HB on mitä on. HB ei oo viime aikoina kuulunut erityisiin rakkauksiin, ja mietikin tässä jo, että pitäiskö jättää levy ostamatta, mutta uutta sinkkua, nimeltää muuten The Jesus Metal Explosion, kuunnellessa ja videota katsellessa alko tuntua siltä, että pakkohan se levy on ostaa. Pitänee viikonloppuna festareilla käydä moikkailemassa HB:n jätkiä (tai miksei Sohvia ja Johannaakin, mutta yleisesti ottaen niiden jätkien kanssa on kivempi jutella..) pitkästä aikaa (pitkä aika = viimeks kesäkuussa törmäiltiin) ja mahdollisesti nappaamassa levy. Anteeks tämä rakkaus sulkeisiin.. Ja näihin pisteisiin. Tykkään!


Tollanen on siis se upeasti nimetty The Jesus Metal Explosion -biisi ja musavideo. Oi kyllä, opettelin just lisäämään videon blogiin. Jee, hyvä minä!

torstai 11. marraskuuta 2010

Lankaa!

Keskiseltä kaiken muun lisäks napattiin äidin kanssa iso kasa lankaa. No kun siellä oli halvempaa kun muualla... Tiedättehän te.


Tässä välissä on pakko kehua tossa taustalla näkyviä verhojani, oi vitsi mä tykkään! Valkosta pitsiä ja tummanharmaata, no nam!


Nii, tollaset langat sitä sitten tuli ostettua. Vasemmassa reunassa kolme kerää violettia Novita Sirkus -lankaa, josta tällä hetkellä on pipo tulossa. Laitan siitä kuvan sitten, kun (jos?) saan sen joskus valmiiks. Seuraavaks kolme kerää Novita Nallea, mustaa, valkosta ja pinkkiä. Noista ois tarkotus väsäillä kummitytölle jotain joululahjaks. Oikeessa reunassa Novita Tuomasta, en oo ennen nähnytkää tollasta. Löydettii sitä äidin kanssa ja todettiin, että sukkalankaa ei voi olla liikaa. Värejä piti ottaa kolme, kun äiti halus harmaata ja haaleansinistä, niistä kun saa kivoja raitoja. Mä taas ihastuin tohon harmaanruskeaan (taupe?) lankaan, ja sitä oli PAKKO saada.

Iskä katto vähän kummissaan kun raahattiin isoa lankakasaa mukana (kaiken mahdollisen muun lisäks), mutta onpahan nyt varastossakin jotain! Meillä kun muuten ei olekaan mitään lankoja...


Mä sain sen valmiiks! Nutun nimittäin. Puoli vuotta siihen menikin. Nuttuhan on siis sellanen hyväntekeväisyysprojekti vai mikä lie, eli neulotaan tollasia pikkusia nuttuja, ja sitten lähetetään niitä Etiopiaan vauvoille, joilla ei välttämättä ole mitään muita vaatteita. Lisää voitte lukea joko tuolta jo linkkaamaltani nutun kotisivulta tai Facebookista.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Pikku Myyt numero kaksi

Joskus alkusyksystä mainitsin, että pitäisi ostaa ihanille Pikku Myy -kengilleni seuraajat, koska ne alkavat reilun kahdenkymmenen vuoden iästään johtuen olla aikalailla loppu. Kenkiä on metsästetty vähän joka paikasta, aina kun on sattunut kenkäkauppa näkyviin. Keskisellä käydessä sitten päätin, että nyt on vihdoin PAKKO löytyä. Ja kyllähän ne sieltä samasta pihapiiristä sitten löytyivätkin.
Vagabondin Grace-kengät sai aikaan suuria tunteita, mutta niitä oli tietenkin kahdet lähes samanlaiset ja aivan yhtä ihanat. Iski epätoivo, kummat? Onneks kävi tuuri, ja noita yläpuolella olevia kaunokaisia ei enää ollut oikeassa koossa, eli säästyin valitsemisen tuskalta. Uuden kodin saivat siis nuo isän sanoin "normaalilta kengältä näyttävät", jotka tuossa alapuolella ovat.

Ei ne kaupassa kovin korkeilta tuntuneet, mutta kotona mittaus osoitti koron olevan n. 7 cm. Mulle jostain syystä korkeilla koroilla käveleminen on ollut aika helppoa, eivätkä nuokaan rakkaudet aiheuta minkäänlaisia pystyssäpysymisvaikeuksia.

Malli on mun mielestä tosi kiva. Edestäpäin kenkä on todella siro, mutta sivusta katsottuna taas vähän ronskimpi, johtuen tuosta suuresta tolppakorosta. Tykkään!

lauantai 6. marraskuuta 2010

Valoa elämään

Mun huoneessa oli joskus muinoin (lue = reilu kaksi vuotta sitten) vielä sellainen kiva lasinen plafond-kattolamppu. Kerran serkkujen lähtiessä yökylästä kannoin patjaa ulos huoneestani, ja jotenkin onnistuin iskemään sen lamppuun saaden aikaan mukavan kasan lasinsiruja.

Kaksi vuotta meni, ennen kuin saatiin mulle uusi lamppu hommattua. Kaksi vuotta siellä katossa oli siis plafondin kiinnityssysteemi, jossa oli kiinni pari hehkulamppua. Tai no, itseasiassa jossain vaiheessa toinen niistä lampuista paloi, joten jäljelle jäi vain yksi lamppu. Kaunista? Oi kyllä!
Syyslomalla Keskisen kyläkaupassa yhtäkkiä muistin, että lamppu kenties pitäisi ostaa. Vihdoin saatiin sellainen hommattua. Ihastuin kaupassa kivaan musta-valkoiseen lamppuun, ja sellainen tuolla katossa nyt killuu. Jostain syystä huone näyttää mukavammalta.

Hihii, kivat pikkukuvat :D En jaksa alkaa säätää niitä enää isommiks..

torstai 4. marraskuuta 2010

Nettilakkoilen

Tai no, mikä nyt lakkoiluksi lasketaan.. Melkein lakkoilen. Päätin toissapäivänä, että kokeilen kauanko kestän, jos saan olla koneella vain 30 min päivässä. Toinen päivä nyt siis menossa. Tekis kovasti mieli postailla pidemmästi, mutta kun aikaa on niin rajoitetusti, käytän sen muihin asioihin, ja blogi horrostakoon toistaiseksi.

Syksy on kaunista, voisin melkein lähteä ulos seikkailemaan pitkästä aikaa!

perjantai 29. lokakuuta 2010

Syyslomaseikkailu

Lomalla pitää aina vähän seikkailla. Tällä kertaa seikkailtiin perheen kanssa, tiistaista keskiviikkoon. Suuntana oli pääasiassa Ähtäri, mutta myöskin Tuuri ja Keuruu.

Ähtäri, eläinpuistocity. Jee, eli eläinpuistoon! ...Paitsi että enhän mä sinne ehtinyt, kun piti käydä tsekkaamassa yhden kaverin koti. Tai no, ei se mikään yks kaveri oo, vaan se kuuluisapaskapäinen paras kaveri. No mutta ainakin näin eläinpuiston kyltit ja majotuinkin siellä vieressä, eikö se riitä?

Puolimielipaskapää ♥

Ähtärissä yövyttiin hotelli Mesikämmenessä, joka oli muuten aika upee sisältä, joskaan kuvia sieltä ei löydy.. Meillä oli huoneissa parvekkeet, ja niiltä ihana järvimaisema. Pitihän siitä kuvia saada. Sääli että kamerasta oli akku mystisesti loppu, joten laadusta kiitos Nokia 5230:n kahdelle megapikselille.


Ähtäristä matka jatkui seuraavana aamuna Tuurin eli Keskisen kyläkaupan ja Keuruun kautta kotiin. Keskiseltä tuli ostettua kaikenlaista, kuvia luvassa myöhemmin. Autossa istumista viihdytti kovasti mukana ollut läppäri, jolla pikkuveljet katsoi parikin elokuvaa. Olihan meillä tietysti myös mokkula mukana, ja se mystisesti sai parhaimmillaan yhdeksän megan laajakaistan liikkuvaan autoon. Tuntu hassulta, meillä kotona se nimittäin saa keskimäärin kolmasosan tuosta.. Kuvasta näkyy, miten luovasti piuhan päässä olevan mokkulan saa autossa paikkaan, jossa on hyvä yhteys.

Viimeinen pysäkki oli siis Keuruu, jossa isosetä ja hänen vaimonsa asuvat. Yli kahdeksankymppisellä pariskunnalla tuntuu olevan aikaa vähän kaikenlaiseen, ja tälläinen kasvihuone meitä pimeässä syysillassa oli vastaanottamassa.

Siellä oli mansikoita! Lokakuun lopussa! Olin ihan myyty, hieman söpöä! Mäkin haluan kanssa sitten vanhana elää onnellisena jonkun kanssa ja kasvattaa mansikoita. Ehkä vielä jonakin päivänä..

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Musta sopii aina mustan kanssa

Koulussa kässäntunneilla saa oikeesti aika vähän aikaan. Reilu viikko sitten valmistu eka tänä vuonna tekemäni työ. Paita on oikeesti aika onnistunut, ja oli jopa tänään mulla päällä. Yritin ottaa kuvia, mutta kameran akku oli aika heikossa hapessa, joten niitä kuvia on tasan yksi, ja sekin on aika törkeen huono.



Aika perus musta pitkähihanen paita siis on kyseessä. Halusin siihen kuitenkin jotain spesiaalimpaa, ja keksin, että teen hihansuista sellaset jännät "kolmiomaiset". Tosta kuvasta niitä ei mitenkään kovin hyvin näe, mutta koittakaa kestää.
Oon kyllä aika ylpeä itsestäni. Itsetehty vaate, jota kehtaa käyttää. Hyvä minä!

Otsikosta propsit Aki Tykille ♥

lauantai 23. lokakuuta 2010

Kädet on ihan jees

Viime viikonloppuna innostuin shoppailemaan kynsilakkoja, ja pitkän aikaa haaveiltuani sain jopa ostettua elämäni ensimmäisen aluslakan. Tarvetta olisi tosiaan ollut ennenkin, mustan lakan pitkäaikainen käyttö nimittäin on muuttanut kynteni aivan keltaisiksi. Siksi niissä kai onkin aina lakkaa, kun ilman ne on rumat..
Mavalan aluslakka sai kunnian olla se ensimmäiseni.
Lisäksi kuvassa muutaman viikon vanha ostos, Seppälästä napattu Wild 'n' Crazyn violetti lakka. Muuten toi on kiva, mutta se on tosi ohut. Kerran oon sillä lakkaillut, ja sillä kertaa laitoinkin sitten neljä kerrosta lakkaa, että sain peittävän lopputuloksen. Samalla kertaa kynsiin laitoin myös alus- ja päällyslakan, eli kuusinkertainen lakkakerros peitti kynsiä. Se oli itseasiassa kannattavaa, kynnet pysyivät täysin kunnossa viisi päivää. Ennätys!
Tässä vielä huono kuva, jonka periaatteessa pitäisi olla kynsistä, mutta oikeasti pääosassa ovat nuo ihanaiset rannekoruni. Vasemmassa kädessä komeilee tosi usein tollanen nahkanen (en edes tiedä onko se oikeaa vai tekonahkaa, toivottavasti jälkimmäistä..) niitti-timanttisysteemi sekä Nomination. Joo, Nominationit on massaa. En mä sellasta oikeastaan edes olisi halunnut, mutta kun rippilahjaksi sain, niin ajattelin sitten, että kun sellainen jo on, niin miksen pitäisi. Tällä hetkellä siinä on kolme palasta, risti, enkeli ja Niiskuneiti. Niiskuneiti-pala on niistä rakkain, sain sen kummitytöltä rippilahjaksi. ♥
Lisäksi tossa kuvassa näkyy pari hopea-violettia helmikorua, jotka väsäilin vajaa viikko sitten "tyttökerhossa". Jeejee.

torstai 21. lokakuuta 2010

Ja olet elossa

Allergiat on pyllystä. En oo oikeastaan ikinä ollu millekkään allerginen, kunnes niitä allegioita sitten nyt alko putoilemaan.. Pujo on se mun numero yksi, oon sille ihan jäjettömän herkkä (ainakin testien mukaan, enpä oo viitsiny kokeilla), ja sen lisäks verikokeella tehty testi, jossa katottiin vaan ihan muutama eri juttu, löysi herkkyyttä ainakin koivuun ja timoteihin. Niiden yhdistelmä taas tarkottaa sitä, että luultavasti lähes kaikki puut ja heinät on niitä allergisoivia. Jes. Tää tarkottaa sitä, että varsinkaan kesällä en pärjää päivääkään ilman Heinixiä, ellen sitten halua nenäni muistuttavan vesiputousta.. Tosin nää selvis vasta eilen, sitä ennen oon syöny lääkkeitä tietämättä tarkempaa syytä.

Tänään koulussa oli vähemmän mukavaa, kun yhtäkkiä alko silmät turvota. Ajattelin, että kyllä se tästä ja jatkoin elämääni. Puolen tunnin päästä oli jo silmät niin turvoksissa, että lähdin etsimään terkkaria. No, ei löytynyt. Istuin hetken tunnilla ja sitten kysyin opelta, että voisko se päästää mut terkalle, vaikka periaatteessa koulun säännöt kieltää siellä käynnit tuntien aikana. Joo, on kummalliset säännöt. Ope päästi, ja tällä kertaa terkkari löytyi. Tai itseasiassa kaks. Siinä vaiheessa oli sitten jo leuka (tai ei periaatteessa leuka, vaan tosta leuan ja alahuulen väliltä se alue) ihan turvoksissa. Terkkari(t) tunki jotain pillereitä mukaan ja käski seurata tilannetta, laitto kuitenkin takasin tunnille. Siellä olin hetken ja sitten sanoin opelle, että ei pysty. Lähdin taas kerran tapaamaan terkkaa, joka tällä kertaa tilas taksin. Päivystykseen siis!
Huvittavinta asiassa oli se, että päivystämässä oli sama lääkäri, joka eilen just kirjotti mulle pari lääkereseptiä. Laskeskelin just, että viimisen vuoden aikana oon lääkärissä käynyt ainakin kuus kertaa, ja aina siellä on se sama mies. Ja mä kun olen luullut, että arvauskeskuksessa lääkäreitä on paljon.. Lääkäri anto vaihteeks uuden reseptin, ja siitä sitten kotiin loman viettoon, kun muut vielä jäi muutamaks tunniks kouluun!
...Paitsi että kyydit ei toimi täällä maalla, joten menin sitten takasin kouluun pariks tunniks. Jes. Mutta nyt on ainakin loma!

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Toiset päivät ovat parempia kuin toiset

Sunnuntait on päiviä, joista ei kauheesti voi kuin tykätä. Mulla ainakin kouluaikana sunnuntai on usein se viikon rennoin päivä. Maanantaista perjantaihin aika kuluu pitkälti koulussa ja koulutehtäviä ajatellessa. Lauantaisin toki ehtii usein rentoutua, mutta monesti lauantaille on kuitenkin jotain menoa. Sunnuntait taas on niitä, kun periaatteessa ei tarvi tehdä mitään. Tai no, ehkä pienen ajatuksen voi suoda läksyille, mutta pääasiassa kuitenkin saa vaan olla.

Tänään olen kuluttanut aikaa lojumalla tuntikausia sängyssä lukemassa jotain hömppäkirjaa. Tykkään sellasista! Lisäks oon väsänny matikan kertaustehtäviä huomista koetta varten sekä kävässy mummolla leikkimässä sihteerineitiä, eli kirjottelin hetken koneella asioita. Niin, ja tylsyyksissäni värikoodasin lukujärjestykseni: jokaisella opettajalla on oma väri, jolla sitten väritin kaikki ko. opettajan tunnit.

Mulla on ekaa kertaa ikinä toimiva netti huoneessani. Tykkään kovasti mein uudesta langattomasta verkosta, joka kylläkin tökkii välillä aika ikävästi. Mutta silti. On tää luksusta. Aiemmin kun datauspaikka on ollut se tietokonehuone, jossa on aina törkee sotku ja hirveesti kaikkia vekottimia, papereita jne. Nyt koneen voi raahata just sinne minne huvittaa. Täydellistä.

Siivosin eilen. Mun huoneessa on ihanan siistiä, jotenkin tilavaa. Istun pimeässä huoneessa, pehmeällä matolla, läppäri sylissä ja kuuntelen Stellaa. Fiilis on ihana.

Välillä sitä ei voi kuin rakastaa elämäänsä.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Villa(kangas)takkimaailma

Käytiin tänään äidin ja pikkuveljen kanssa shoppailemassa. Syksyisin shoppailu on parasta, koska joka paikka on täynnä tummia vaatteita. Tykkään!

Se THE THING mitä lähdettiin metsästämään, oli villakangastakki. Viime talvena aloin sellasesta haaveilla, mutta eihän sitä nyt heti voi löytää täydellistä yksilöä. Ja mä en ihan mitä vaan osta... Nyt kuitenkin löyty Sokokselta ihanaihanaihana takki, rakastuin heti. Ääää!
Lahjoin pikkuveljen kuvaamaan, mutta tietenkin oli jo ihan pimeetä, joten kuvat on otettu huonolla kameralla, huonossa valossa ja salamalla. Tää tarkottaa, että mustasta tulee harmaata. Toi takki siis tosiaan on ihan musta.
Äidin kanssa H&M:llä todettiin, että tarvitaan villatakkeja. Kätevästi ollaan lähes samankokoisia, joten päätettiin napata kasa erilaisia villatakkeja sovituskoppiin, ja niistä molemmat sai valita suosikkinsa, jotka ostettiin yhteiseksi. Kivaa! Ihastuin tohon violettiin liehukkeeseen, se on jotenkin pirteä ja söpö. Äiti taas valitsi harmaanruskean perusvillatakin, josta kyllä tykkään itekkin kovasti. Siinä on muuten ihanat napit hiansuissa, piristävää. Uskomatonta mutta totta, kumpikaan ei ole musta! Ihmeitä tapahtuu aina välillä.

torstai 14. lokakuuta 2010

Keskisuuri rakkaus

Kuluneen viikon aikana oon rakastunut. Tai no, en tiedä voiko noin sanoa, kun rakkautta on ollut ilmassa ennenkin. Pari levyhyllyn tulokasta on nimittäin aiheuttanut jonkinlaisia awws-reaktioita.

Viime viikon lopulla tuli ostettua pikkuveljen kanssa Happoradion Pienet ja keskisuuret elämät -levy, koska Puolimielen odotus kasvoi sietämättömäksi ja omistin aiemmin vain yhden bändin levyistä. Kaunis minä:ä on kyllä kuunneltu senkin edestä, varsinkin koska meidän perheessä kaikki kuuntelee Happoja. Oikeesti. Kaikki. Varmaan ainoa tämän kriteerin täyttävä bändi.


Pienet ja keskisuuret elämät on hyvä levy, mutta jäänyt kuitenkin toistaseksi niin vähälle kuuntelulle, etten kovin pitkästi osaa mitään sanoa. Suosikeiden joukkoon on päätynyt ainakin Älä huuda. Linnusta sammakoksi -biisin kertosäkeessä on lisäksi niin loistava fiilis, että sitä on lauleltu pikkuveljen kanssa monta päivää putkeen. Ja toinen veli raivostuu, meidän äänet kaiketi on kauniita..

Tästä levystä puhuttaessa pitää ehdottomasti mainita myös Hitaasti. Itseasiassa nimittäin seikkailin pikkuveljen kanssa kaupassa, ja se löysi levyhyllyn. Tai no, ehkä mä vähän johdattelin sitä, mutta kuitenkin. Veli ensimmäisenä etsi Happojen levyjä pari käsiinsä ja kysy sitten, että mikä ostetaan. No arvatkaapa osasinko valita, joten sanoin että päättää itse. Se tutki takakansia hetken, ja totes, että otetaan tää kun tässä on Hitaasti. No onhan se hyvä biisi!

Happoradio-aihe jatkuu heti, kun saan aikaiseksi miettiä edes hetken Puolimielen sanotuksia. Upouusista levyistä kun haluaa saada sanottua enemmänkin kuin että joo, tykkään.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Ristilukki

Lauantai-ilta meni siis Köyliössä Ristilukissa. Oli KIVAA! Porukkaakin oli ihmeen paljon, mutta Lallintalo on sen verran iso paikka, että tyhjältä näytti. Sääli, jos paikka ois ollu pikkuruinen, fiilis ois varmasti ollut parempi. Iso tyhjä tila vaan on masentavaa. Syö tunnelmaa.

Esiintyjiä oli siis neljä, joista ekana lavalle pääsi kls. Ensimmäinen reaktio oli kutakuinkin "Äääääää! Pertun hiukset on kasvanu, nammmmm!!", ja oikeastaan sama fiilis pysyi koko ajan. No ON nam!


kls.:n setti oli kiva, koska paria poikkeusta lukuunottamatta biisit oli rikki.-EP:ltä ja Sokea toista taluttaa -levyltä, eli tuttuja mulle. Tutuista biiseistä tulee parempi fiilis... Kovin tarkkaa mielikuvaa setistä ei oo, mutta ekat kolme biisiä oli Ääriviivasi, Tyttö ja Rikki, järjestystä en kylläkään varmaksi muista. Niiden lisäksi kuultiin ainakin Ei viha kuole tänäänkään, Job 38,Pidä kiinni ja Pyydän polvillani sekä oikeutetusti viimisenä biisinä Kiitän Luojaani sinusta.


Tuo ylläoleva kuva on ehdoton suosikkini näistä, ja aiheuttaa aika ajoin suuria aww-kohtauksia. Vaikka se onkin suttuinen ja mustavalkoinen ja huono ja vaikka mitä. Silti. Sekoan.

Seuraava bändi oli se UPS, jonka nimi, ja erityisesti kotisivujen osoite, kuvaa mielestäni hyvin musiikin tasoa. Ei millään pahalla, mutta mun mielestä UPSISTA on täysin oikea sana sitä kuvaamaan. Ei vaan iskeny millään tasolla. UPSin soittoaika käytettiin tehokkaasti syöden ja jutellen mm. kls.:n Pertun ja Sarasteen Sampan kanssa. Taas kerran tuli todettua, että muusikot on harvinaisen mukavia ihmisiä.

Kolmantena bändinä lavalle pääsi se THE bändi. Saraste on rakkaus. Setistä on paljon hämärämpi kuva kuin kls.:n vastaavasta, joka tarkoittaa kaiketi sitä, että fiilis on ollut korkealla, kun ei oikein ole muistikuvia. Biisejä, joita muistaakseni kuitenkin kuulin, on Raunioita ja rukouksia, Sinä olet minun, Pidä kädestä, Tuskasta, Naura, Voittajan puolella sekä Hento ilmalento.


Jaakko punertaa hennosti. Jaakosta on paljon kuvia, ja se on kaikissa yhtä punanen. Näen punaista.

Noita ihania ilmapalloja oli aikastalailla paljon, ja ne oli kivoja. Paitsi se ei ollu kivaa, kun jossain välissä Lauri innostu potkasemaan sellasen ihan naamani edestä. Pallo tietenkin meni nätisti yli, mutta pelästyin aika kivasti. Kitaristiherra tyytyi virnistelemään ilmeelleni.. Kilttiä!


Sarasteen jälkeen kulutettiin vähän aikaa jutellen bändin jäsenten, pääasiassa Laurin (ja Jaakon) kanssa. Taas kivoja muusikkoja. Hassua. Nappasin myös jätkien nimmarit, festarijulisteeseen. "En oo koskaan saanu kirjottaa näin isoon julisteeseen" sano Miika. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt mulla on mahdollisuus ylpeillä keikkajulisteella puolitoista kuukautta ennen keikkaa. Cool, eikö vaan?

Viimisenä bändinä oli Minea. Jännä tapaus, koska kertaakaan en ole tarkoituksellisesti Minean keikalle mennyt, mutta neljästi tänä vuonna olen sen kuitenkin nähnyt ja ainakin yksi kerta on vielä edessäpäin.. Minea on ihan hyvä, mutta mitään uskomattoman suurta kolahdusta ei musiikin kanssa ole tapahtunut.

Minean keikoilla mulla on yksi perinne. AINA pitää huudella herra Janne Karhuselle, jolla on paha tapa pitää kivoja hiuksiaan kiinni keikoilla. Pariin kertaan ne on huutelulla saatukin auki. Lauantaina käväisin jo ennen keikkaa varottamassa, että minä täällä taas olen ja huutelemaan tulen. No, mies oli kiero ja ilmestyi lavalle hiukset auki.

Viimisen biisinsä jälkeen Minean tyypit käveli lavalta pois, jolloin tämä tyttö päätti huutaa "Lisää!". Samalla sekunnilla laulaja kääntyi, sanoi okei ja bändi palasi asemiinsa. Eipä tarvinnut paljoa anella... Karon kanssa myös kovasti huudeltiin, että soittaisivat Sota-biisin. No, sepä sieltä sitten tuli. Ihan kilttiä.

Keikkaseurana mulla oli siis Karo. Karo on ihan huippu! Ja yksi niistä harvoista kavereistani, joita keikoilla käynti kiinnostaa. Eli aivan täysin pro-tasoa. TYKKÄÄN!
...mikä ihme toi rako otsiksessa oikein on?!...