torstai 30. syyskuuta 2010

En meidän taloon lisää aikuisia halua

Viime viikonloppuna järjestelin hirveesti valokuvia ja löysin joukosta monta ihanaa ja vanhaa kuvaa. Niitä katsellessa iski vähän haikeus siitä, että samaa vauhtia kun itse kasvan - eli nopeasti, pelottavan nopeasti - vanhenevat myös pikkuveljeni. Nuorempaa varsinkin olen aina pitänyt ihan vauvana, ja nyt "pikkuinen" onkin jo 10-vuotias. Aika kuluu pelottavan nopeasti.

Tämä kuva on otettu veljen ollessa muutaman päivän ikäinen. Ja koska meillä on kuusi vuotta (tai no, kuusi vuotta ja kaksi päivää) ikäeroa, itse olen siis kuusi vuotta ja muutaman päivän päälle. Jaksan aina hymyillä kynsilleni, lakkaa löytyy. Persoonallisuus alkaa näkyä jo pienenä!

Uskokaa tai älkää, mäkin olen joskus omistanut blondit enkelinkiharat. Leikkikitarakin toki on löytynyt, vaikken yhtään soittaa osaa vieläkään. Vaan olispa se kiva taito.. Ehkä vielä joskus opettelen soittamaan kitaraa. Ehkä.

Tässä kuvassa näkyvät molemmat pikkuveljeni, joista vanhempi on jonkinlainen taivaaseentuijottelija. Pienempi on SULOINEN! Paavo Pallopää ♥

Pysy aina pikkuveljenä
ja lintuna
älä koskaan miehisty.
En meidän taloon lisää aikuisia halua.

Omnom..

Löysin eilen uuden rakkauden. Valion Luomu-uutuusjogurtit Vadelma ja Marjakori ilmestyivät jääkaappiin. Nams! Varsinkin vadelma on rakkausrakkaus. Ahh.. Suosittelen!

Piti tehdä postaus ihan eri asiasta, mutta onnistuin hukkaamaan kameran, joten muuta tulee sitten toisella kertaa..

Edit. Noi valkosella pohjalla olevat kuvat on aika karuja..

maanantai 20. syyskuuta 2010

Viikonloppu, ei mitään uutta

Taas on yksi viikonloppu ohi. Taas on uusi viikko alussa. Taas pitää jaksaa olla reipas monta päivää, kunnes taas tulee viikonloppu ja saa levätä. Sitä se elämä taas on.

Tällä kertaa meni koko viikonloppu kotona lojuessa. Niin käy aika usein. Viihdykkeeksi löysin jostakin iiison nipun vanhoja Suosikkeja, joita oli hauska selata, koska niistä löytyy monenlaista kivaa ja mukavaa. Kuten esimerkiksi...

*Siistejä kuvia Pexistä, tyllihame aww. Ja jos joku on aww niin
toi alempi Pexi-kuva, oi että kun se osaakin olla suloinen..

*Nättejä kuvia, joissa on ihania tekstejä.


*Julisteita, ihiksiä yms kivoja kuvia noin yleisestikin ottaen.
PMMP ja Stam1na päätyivät seinälle asti, muita tyydyin katselemaan.


*Karkkia kysymyksistä ja Happoradio. Miksi, oi miksi se palsta on poistettu? Höh.
Btw, ärsyttää kun unohdin tänään kuunnella Happojen uuden sinkun kun se tuli radiosta..

"Musta hoikentaa. Ja jos kaikki vaatteet ovat mustia, ei tarvitse miettiä, sopivatko vaatteiden värit yhteen. Musta sopii aina mustan kanssa." -Aki Tykki

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Kauneus on katsojan silmässä

Muutama ilta sitten katselin ikkunasta, että onpa ulkona kauniin väristä. Aurinko oli laskemassa ja sade juuri loppunut. Nappasin kameran mukaani ja lähdin ulos kuvailemaan.

Meillä ei periaatteessa ole lemmikkejä, mutta oikeasti pihalta löytyy kissa. Kun olin pieni, meillä oli lehmiä ja navetassa hirveästi kissoja. Tämä nykyinen puolivilli yksilö on oletettavasti niiden navettakissojen jälkeläinen.

Näistä kuvista taas näkee asuinpaikkani parhaan puolen. Maalla on kaunista ja rauhallista.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Puhelinfiilistelyä

En vieläkään osaa hyväksyä sitä, että vanha rakkaani on nyt entinen. Ei oo kivaa!
Vanha, ihana Nokia 3110 siis petti mut. Tyhmä meni ja hajos. Puolitoista vuotta on aika, jossa ehtii rakastua. Kiintyä. Oon ihan riippuvainen kännykästäni, se on mulle tosi tärkeä. Ja sitten kun se hajoaa.. Sitten oon surullinen.

Sain ensimmäisen puhelimeni vasta 12-vuotiaana, eli oikeastaan aika vanhana. Muistan, kun kaikilla luokkakavereilla oli jo kännykät, mulla ainoastaan ei. Olin ikionnellinen, kun sitten vihdoin sen puhelimen sain. Valitsin pitkään ja hartaasti että minkälaisen luurin sitä sitten haluan. Halusin vaaleanpunaisen.
Nokia 7360 oli aika söpö joo. Kauheesti muita hyviä puolia en nopeesti osaakkaan sanoa.. Se palveli ihan uskollisesti vähän reilun kaksi vuotta. Muuten tykkäsin siitä, mutta joskus seiskalla alkoi toi väri tökkiä aika kovaa, koska vaatteet ym. oli pääasiassa mustaa. Puhelin vaan oli liian hempeä ja tyttömäinen..

Toinen puhelimeni oli Nokian 3110. RAKASTAN TOTA PUHELINTA EDELLEEN! Se toimi, välillä paremmin, välillä huonommin. Näppäimet on ihan loistavat, mikä on mulle yksi tärkeimpiä ominaisuuksia. Oi kyllä, tekstaan ehkä hieman.. Olen katkera siitä, että 3110 hajotessaan päätti tehdä sen lopullisesti. Se oli noin puolitoistavuotias ja takuuta oli vielä jäljellä. Takuukorjauksesta tuli tieto, että hyvitykseen. Sain siis uuden puhelimen "ilmaseksi", korvauksena edellisestä. Olisin vaan halunnut oman kultani takaisin!!

3110:n seuraajan valinta oli enemmän kuin vaikeaa. Onneksi sitä helpotti muutama asia. 1. Halusin ehdottomasti 3,5mm plugipaikalla varustetun puhelimen, koska musiikinkuuntelu on tärkeää ja 2,5mm plugilla olevat kuulokkeet harvinaisia ja kalliita. 2. Tekniset Lehtovirran hyllystä löytyvä valikoima ei ole loputon. 3. Liukukannelle EI. 4. Comes With Musicille myös jyrkkä ei. 5. Nokia sen olla pitää.

Noiden kriteerien jälkeen jäljellä oli käytännössä yksi vaihtoehto. Nokian 5230 nimittäin. Sain luurin eilen, nyt on käynnissä kova kosketusnäyttöön totuttelu. Pikkuhiljaa siihen alkaa jollain tavalla oppia, ehkä joskus vielä tykkään siitä enemmän kuin tavallisesta näppäimistöstä. Ehkä.


torstai 9. syyskuuta 2010

Onnea mummo ja ukki 70v

Viime lauantaina juhlittiin mummon ja ukin 70-vuotissynttäreitä. Olin erittäin katkera ajankohdasta, koska varmaa puolet kavereista oli samaan aikaan Ristirockissa, HB:n ja Teran levynjulkkareilla. Epistäkö että kaverit pääsee MUN suosikkibändien julkkareihin, vaikkei ne edes haluais, ja mä taas en pääse, vaikka arvatkaa vaan halusinko..! No mutta joo, takaisin asiaan...


Mulla on ehkä maailman parhaat mummo ja ukki. Ne on ihania! Saatiin äidin kanssa tehdä koko lähisuvulta (mein perhe, täti ja sen perhe, setä ja sen avovaimo) kortti. Hähää, jos mut päästää sellasta tekemään, niin tottakai käytän värejä joista oikeesti tykkään! Musta, valkoinen, hopea ja vaalea lila, oi että kun ne on ihania värejä, ja toimii yhdessä loistavasti. Kanteen laitettiin niiden hääkuva, joka on vuodelta '62. Ihanaihana! (Anteeks nää ylistävät sanat, mutta kun oikeesti tykkäsin tosta kortista...)

Jos mummo ja ukki on ihania, niin on kyllä muukin suku! Serkkuseni Henriikka (Heka, Henu, Henutin, Henkka, Henne jne, vaikea päättää miten kutsuis) on esimerkiks tosi loistava tyyppi. Ihminen, joka voi olla cool myös kansallispuku päällä. Tai no, itseasiassa kansallispuvut on yleensäkin aika cool. Henun päällä olevassa Jalasjärven puvussa on sitäpaitsi musta liivi, jee! Mä edustin rippimekossani, ja voi että kun oikeesti tykkään siitä! Huomatkaa muuten miten pieni olen. Hennellä ei ole korkoa kengissä ollenkaan, multa taas löytyi 9cm, ja silti se on reilusti pidempi. Mutta pieni on kaunista, eiks nii?

Oon liikkeellä taas
taajama muuten nukkuu
kylä on hiljainen
Niin tyhjänä tie
PMMP - Taajama

Illalla, kun juhlat oli päättymässä, keksittiin Henun kanssa ottaa kamera mukaan ja lähteä seikkailemaan. Saatiin kivoja kuvia Vampulan hiljaisesta taajamasta. Oon oikeastaan ihan onnellinen siitä, että saan asua täällä. Vaikka syrjäkylällä elämä onkin välillä ärsyttävää ja vaatii uhrauksia, silti tätä omaa rauhaa oikeesti arvostaa. Täällä on tilaa.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Pääkallonpaikka

Postille kiitos, olen onnellinen nopeasta toimituksesta. Eilen illalla mulle lähetettiin levy, ja tänään se jo selvisi tänne asti. Jeejee! En tosiaankaan osannut odottaa näin nopeaa toimitusta sen alun heikon palvelun jälkeen, joten yllätyin iloisesti tänään tullessani kotiin.

HB:n Pääkallonpaikka on nyt siis levyhyllyni uusin tulokas. HB ei tuottanut pettymystä, mitä en kuvitellutkaan. On se kuitenkin edelleen yks suosikkibändeistäni. Levyltä kyllä oikeasti tulee harvemmin kuunneltua, mutta livenä jotain parasta! (Eikä mua ainakaa haittaa se 33% silmänruokaosuus bändin jäsenistöstä..)

Reilun kahden kuuntelukerran jälkeen biiseistä en osaa sanoa oikein mitään. Kaikki omalla tavallaan hyviä, suosikkeja ei vielä ole. Ainoastaan Perkeleitä-sinkun uudelleenäänitetty versio tökkii. Ei ei, se sinkkuversio vaan on paaaaljon parempi!

Biisien tekijöitä katsellessani yllätyin. Tuttuun HB-tyyliin kuuluisi levyn kansilehdessä lukea jotain tyyliin "Kaikki säv. ja san. Antti Niskala", nimittäin aiemmin bändiltä löytyy vain yksi(?) biisi, jota Antti ei olisi tehnyt kokonaan. Pääkallonpaikka on nimittäin rakennettu nerokkaasti.
Raidat 2, 4, 6, 8 ja 10 san. ja säv. A. Niskala
Raidat 1, 3, 5, 7 ja 9 san. A. Niskala säv. A. Niskala & Bob
Ahh, ihanaa logiikkaa! Tykkään tälläsistä jännistä yksityiskohdista!

Ps. En pidä kansikuvasta.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Materialistin rakkaudet

Levyhyllyni on täyttynyt ihan mukavasti tässä parin viime viikon aikana. Ensin tilailin netistä kolmen levyä. Suomalaisen, ruotsalaisen ja norjalaisen. Pohjoismaissa osataan nimittäin tehdä (metalli)musiikkia!

Suomalainen oli Stam1nan Raja. Mulla on ystävä, joka on kenties saattanut aivopestä mua Stam1na-faniks jo vuoden. Kai siinä sitten jotenkin on onnistuttu, kun kerran levynkin pistin tilaukseen.. Nyt muutaman viikon kuunneltuani alan olla sitä mieltä, että se jopa on ihan hyvä. Vaatii vaan totuttelua. Tältä levyltä eniten soi Muuri ja Luova hulluus, oon kovasti tykästynyt niihin.. Ei turha ostos, vaikka sitä vähän pelkäsinkin.


Ruotsia pääsi edustamaan Dead by Aprilin mielikuvituksellisesti nimetty Dead by April. Awws, tykkään tosta levystä! Oon niiin rakastunut DBA:han tällä hetkellä, että huhhuh. Ei ole paljoa muuta tullutkaan kuunneltua vähään aikaan. Oikeastaan kaikki biisit on hyviä, mutta soittimen soitetuimmat-lista kertoo, että In My Arms, Stronger, Trapped ja A Promise ovat saavuttaneet eniten suosiota. Ahh, ihana levy, ostakaa kaikki! ♥


Koska DBA (ja Stam1nakin osittain) ovat vieneet lähes kaiken kuunteluajan, ostoksista norjalainen on jäänyt ehdottomasti vähimmälle kuuntelulle. Sirenian Nine Destinies and a Downfall siis kyseessä. Tykkään kyllä tästäkin, mutten jostain syystä yhtä paljoa kuin noista muista. Ehkä vielä jossain vaiheessa iskee Sirenia-ihkutus päälle, ja sitten tämäkin levy saa ansaitsemansa kuuntelumäärän.


Viime viikko oli suomalaiselle gospelmusiikille hieno. Tera, HB ja Donkey Ride julkaisivat uudet levyt. Kaks ensimmäistä on jotain niiiin parhautta. Teran levy ilmestyi postilaatikkoon julkaisupäivänä, täydellistä. Minulle ei ole paikkaa on hyvä lätty, ja onkin taistellut kovasti kuuntelukerroista DBA:n ja Stam1nan kanssa tässä viime päivinä. Kuunnelluin biisi Teralta on ehdottomasti Aurinko, joka jostain syystä kolahtaa tosi lujaa. Uijui, tykkääntykkään!

HB:n Pääkallonpaikka -levy ei vielä ole ehtinyt tänne asti. Olen tästä erittäin katkera. Tiedän nimittäin aika varmasti olleeni ensimmäinen ennakkotilaaja, vappuna laitoin nimeni ja osoitteeni silloin vielä tyhjään ennakkotilauslomakkeeseen. Tietenkin just se lomake oli se, joka vasta tänään toimitettiin henkilölle, joka levyt lähettää. Ai että odotinko saavani levyn jo perjantaina? ARRGGH! Haluan sen jo! Parin päivän sisällä sen nyt pitäisi sitten tulla.. Itkettää, mä haluan sen HETI!