perjantai 29. lokakuuta 2010

Syyslomaseikkailu

Lomalla pitää aina vähän seikkailla. Tällä kertaa seikkailtiin perheen kanssa, tiistaista keskiviikkoon. Suuntana oli pääasiassa Ähtäri, mutta myöskin Tuuri ja Keuruu.

Ähtäri, eläinpuistocity. Jee, eli eläinpuistoon! ...Paitsi että enhän mä sinne ehtinyt, kun piti käydä tsekkaamassa yhden kaverin koti. Tai no, ei se mikään yks kaveri oo, vaan se kuuluisapaskapäinen paras kaveri. No mutta ainakin näin eläinpuiston kyltit ja majotuinkin siellä vieressä, eikö se riitä?

Puolimielipaskapää ♥

Ähtärissä yövyttiin hotelli Mesikämmenessä, joka oli muuten aika upee sisältä, joskaan kuvia sieltä ei löydy.. Meillä oli huoneissa parvekkeet, ja niiltä ihana järvimaisema. Pitihän siitä kuvia saada. Sääli että kamerasta oli akku mystisesti loppu, joten laadusta kiitos Nokia 5230:n kahdelle megapikselille.


Ähtäristä matka jatkui seuraavana aamuna Tuurin eli Keskisen kyläkaupan ja Keuruun kautta kotiin. Keskiseltä tuli ostettua kaikenlaista, kuvia luvassa myöhemmin. Autossa istumista viihdytti kovasti mukana ollut läppäri, jolla pikkuveljet katsoi parikin elokuvaa. Olihan meillä tietysti myös mokkula mukana, ja se mystisesti sai parhaimmillaan yhdeksän megan laajakaistan liikkuvaan autoon. Tuntu hassulta, meillä kotona se nimittäin saa keskimäärin kolmasosan tuosta.. Kuvasta näkyy, miten luovasti piuhan päässä olevan mokkulan saa autossa paikkaan, jossa on hyvä yhteys.

Viimeinen pysäkki oli siis Keuruu, jossa isosetä ja hänen vaimonsa asuvat. Yli kahdeksankymppisellä pariskunnalla tuntuu olevan aikaa vähän kaikenlaiseen, ja tälläinen kasvihuone meitä pimeässä syysillassa oli vastaanottamassa.

Siellä oli mansikoita! Lokakuun lopussa! Olin ihan myyty, hieman söpöä! Mäkin haluan kanssa sitten vanhana elää onnellisena jonkun kanssa ja kasvattaa mansikoita. Ehkä vielä jonakin päivänä..

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Musta sopii aina mustan kanssa

Koulussa kässäntunneilla saa oikeesti aika vähän aikaan. Reilu viikko sitten valmistu eka tänä vuonna tekemäni työ. Paita on oikeesti aika onnistunut, ja oli jopa tänään mulla päällä. Yritin ottaa kuvia, mutta kameran akku oli aika heikossa hapessa, joten niitä kuvia on tasan yksi, ja sekin on aika törkeen huono.



Aika perus musta pitkähihanen paita siis on kyseessä. Halusin siihen kuitenkin jotain spesiaalimpaa, ja keksin, että teen hihansuista sellaset jännät "kolmiomaiset". Tosta kuvasta niitä ei mitenkään kovin hyvin näe, mutta koittakaa kestää.
Oon kyllä aika ylpeä itsestäni. Itsetehty vaate, jota kehtaa käyttää. Hyvä minä!

Otsikosta propsit Aki Tykille ♥

lauantai 23. lokakuuta 2010

Kädet on ihan jees

Viime viikonloppuna innostuin shoppailemaan kynsilakkoja, ja pitkän aikaa haaveiltuani sain jopa ostettua elämäni ensimmäisen aluslakan. Tarvetta olisi tosiaan ollut ennenkin, mustan lakan pitkäaikainen käyttö nimittäin on muuttanut kynteni aivan keltaisiksi. Siksi niissä kai onkin aina lakkaa, kun ilman ne on rumat..
Mavalan aluslakka sai kunnian olla se ensimmäiseni.
Lisäksi kuvassa muutaman viikon vanha ostos, Seppälästä napattu Wild 'n' Crazyn violetti lakka. Muuten toi on kiva, mutta se on tosi ohut. Kerran oon sillä lakkaillut, ja sillä kertaa laitoinkin sitten neljä kerrosta lakkaa, että sain peittävän lopputuloksen. Samalla kertaa kynsiin laitoin myös alus- ja päällyslakan, eli kuusinkertainen lakkakerros peitti kynsiä. Se oli itseasiassa kannattavaa, kynnet pysyivät täysin kunnossa viisi päivää. Ennätys!
Tässä vielä huono kuva, jonka periaatteessa pitäisi olla kynsistä, mutta oikeasti pääosassa ovat nuo ihanaiset rannekoruni. Vasemmassa kädessä komeilee tosi usein tollanen nahkanen (en edes tiedä onko se oikeaa vai tekonahkaa, toivottavasti jälkimmäistä..) niitti-timanttisysteemi sekä Nomination. Joo, Nominationit on massaa. En mä sellasta oikeastaan edes olisi halunnut, mutta kun rippilahjaksi sain, niin ajattelin sitten, että kun sellainen jo on, niin miksen pitäisi. Tällä hetkellä siinä on kolme palasta, risti, enkeli ja Niiskuneiti. Niiskuneiti-pala on niistä rakkain, sain sen kummitytöltä rippilahjaksi. ♥
Lisäksi tossa kuvassa näkyy pari hopea-violettia helmikorua, jotka väsäilin vajaa viikko sitten "tyttökerhossa". Jeejee.

torstai 21. lokakuuta 2010

Ja olet elossa

Allergiat on pyllystä. En oo oikeastaan ikinä ollu millekkään allerginen, kunnes niitä allegioita sitten nyt alko putoilemaan.. Pujo on se mun numero yksi, oon sille ihan jäjettömän herkkä (ainakin testien mukaan, enpä oo viitsiny kokeilla), ja sen lisäks verikokeella tehty testi, jossa katottiin vaan ihan muutama eri juttu, löysi herkkyyttä ainakin koivuun ja timoteihin. Niiden yhdistelmä taas tarkottaa sitä, että luultavasti lähes kaikki puut ja heinät on niitä allergisoivia. Jes. Tää tarkottaa sitä, että varsinkaan kesällä en pärjää päivääkään ilman Heinixiä, ellen sitten halua nenäni muistuttavan vesiputousta.. Tosin nää selvis vasta eilen, sitä ennen oon syöny lääkkeitä tietämättä tarkempaa syytä.

Tänään koulussa oli vähemmän mukavaa, kun yhtäkkiä alko silmät turvota. Ajattelin, että kyllä se tästä ja jatkoin elämääni. Puolen tunnin päästä oli jo silmät niin turvoksissa, että lähdin etsimään terkkaria. No, ei löytynyt. Istuin hetken tunnilla ja sitten kysyin opelta, että voisko se päästää mut terkalle, vaikka periaatteessa koulun säännöt kieltää siellä käynnit tuntien aikana. Joo, on kummalliset säännöt. Ope päästi, ja tällä kertaa terkkari löytyi. Tai itseasiassa kaks. Siinä vaiheessa oli sitten jo leuka (tai ei periaatteessa leuka, vaan tosta leuan ja alahuulen väliltä se alue) ihan turvoksissa. Terkkari(t) tunki jotain pillereitä mukaan ja käski seurata tilannetta, laitto kuitenkin takasin tunnille. Siellä olin hetken ja sitten sanoin opelle, että ei pysty. Lähdin taas kerran tapaamaan terkkaa, joka tällä kertaa tilas taksin. Päivystykseen siis!
Huvittavinta asiassa oli se, että päivystämässä oli sama lääkäri, joka eilen just kirjotti mulle pari lääkereseptiä. Laskeskelin just, että viimisen vuoden aikana oon lääkärissä käynyt ainakin kuus kertaa, ja aina siellä on se sama mies. Ja mä kun olen luullut, että arvauskeskuksessa lääkäreitä on paljon.. Lääkäri anto vaihteeks uuden reseptin, ja siitä sitten kotiin loman viettoon, kun muut vielä jäi muutamaks tunniks kouluun!
...Paitsi että kyydit ei toimi täällä maalla, joten menin sitten takasin kouluun pariks tunniks. Jes. Mutta nyt on ainakin loma!

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Toiset päivät ovat parempia kuin toiset

Sunnuntait on päiviä, joista ei kauheesti voi kuin tykätä. Mulla ainakin kouluaikana sunnuntai on usein se viikon rennoin päivä. Maanantaista perjantaihin aika kuluu pitkälti koulussa ja koulutehtäviä ajatellessa. Lauantaisin toki ehtii usein rentoutua, mutta monesti lauantaille on kuitenkin jotain menoa. Sunnuntait taas on niitä, kun periaatteessa ei tarvi tehdä mitään. Tai no, ehkä pienen ajatuksen voi suoda läksyille, mutta pääasiassa kuitenkin saa vaan olla.

Tänään olen kuluttanut aikaa lojumalla tuntikausia sängyssä lukemassa jotain hömppäkirjaa. Tykkään sellasista! Lisäks oon väsänny matikan kertaustehtäviä huomista koetta varten sekä kävässy mummolla leikkimässä sihteerineitiä, eli kirjottelin hetken koneella asioita. Niin, ja tylsyyksissäni värikoodasin lukujärjestykseni: jokaisella opettajalla on oma väri, jolla sitten väritin kaikki ko. opettajan tunnit.

Mulla on ekaa kertaa ikinä toimiva netti huoneessani. Tykkään kovasti mein uudesta langattomasta verkosta, joka kylläkin tökkii välillä aika ikävästi. Mutta silti. On tää luksusta. Aiemmin kun datauspaikka on ollut se tietokonehuone, jossa on aina törkee sotku ja hirveesti kaikkia vekottimia, papereita jne. Nyt koneen voi raahata just sinne minne huvittaa. Täydellistä.

Siivosin eilen. Mun huoneessa on ihanan siistiä, jotenkin tilavaa. Istun pimeässä huoneessa, pehmeällä matolla, läppäri sylissä ja kuuntelen Stellaa. Fiilis on ihana.

Välillä sitä ei voi kuin rakastaa elämäänsä.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Villa(kangas)takkimaailma

Käytiin tänään äidin ja pikkuveljen kanssa shoppailemassa. Syksyisin shoppailu on parasta, koska joka paikka on täynnä tummia vaatteita. Tykkään!

Se THE THING mitä lähdettiin metsästämään, oli villakangastakki. Viime talvena aloin sellasesta haaveilla, mutta eihän sitä nyt heti voi löytää täydellistä yksilöä. Ja mä en ihan mitä vaan osta... Nyt kuitenkin löyty Sokokselta ihanaihanaihana takki, rakastuin heti. Ääää!
Lahjoin pikkuveljen kuvaamaan, mutta tietenkin oli jo ihan pimeetä, joten kuvat on otettu huonolla kameralla, huonossa valossa ja salamalla. Tää tarkottaa, että mustasta tulee harmaata. Toi takki siis tosiaan on ihan musta.
Äidin kanssa H&M:llä todettiin, että tarvitaan villatakkeja. Kätevästi ollaan lähes samankokoisia, joten päätettiin napata kasa erilaisia villatakkeja sovituskoppiin, ja niistä molemmat sai valita suosikkinsa, jotka ostettiin yhteiseksi. Kivaa! Ihastuin tohon violettiin liehukkeeseen, se on jotenkin pirteä ja söpö. Äiti taas valitsi harmaanruskean perusvillatakin, josta kyllä tykkään itekkin kovasti. Siinä on muuten ihanat napit hiansuissa, piristävää. Uskomatonta mutta totta, kumpikaan ei ole musta! Ihmeitä tapahtuu aina välillä.

torstai 14. lokakuuta 2010

Keskisuuri rakkaus

Kuluneen viikon aikana oon rakastunut. Tai no, en tiedä voiko noin sanoa, kun rakkautta on ollut ilmassa ennenkin. Pari levyhyllyn tulokasta on nimittäin aiheuttanut jonkinlaisia awws-reaktioita.

Viime viikon lopulla tuli ostettua pikkuveljen kanssa Happoradion Pienet ja keskisuuret elämät -levy, koska Puolimielen odotus kasvoi sietämättömäksi ja omistin aiemmin vain yhden bändin levyistä. Kaunis minä:ä on kyllä kuunneltu senkin edestä, varsinkin koska meidän perheessä kaikki kuuntelee Happoja. Oikeesti. Kaikki. Varmaan ainoa tämän kriteerin täyttävä bändi.


Pienet ja keskisuuret elämät on hyvä levy, mutta jäänyt kuitenkin toistaseksi niin vähälle kuuntelulle, etten kovin pitkästi osaa mitään sanoa. Suosikeiden joukkoon on päätynyt ainakin Älä huuda. Linnusta sammakoksi -biisin kertosäkeessä on lisäksi niin loistava fiilis, että sitä on lauleltu pikkuveljen kanssa monta päivää putkeen. Ja toinen veli raivostuu, meidän äänet kaiketi on kauniita..

Tästä levystä puhuttaessa pitää ehdottomasti mainita myös Hitaasti. Itseasiassa nimittäin seikkailin pikkuveljen kanssa kaupassa, ja se löysi levyhyllyn. Tai no, ehkä mä vähän johdattelin sitä, mutta kuitenkin. Veli ensimmäisenä etsi Happojen levyjä pari käsiinsä ja kysy sitten, että mikä ostetaan. No arvatkaapa osasinko valita, joten sanoin että päättää itse. Se tutki takakansia hetken, ja totes, että otetaan tää kun tässä on Hitaasti. No onhan se hyvä biisi!

Happoradio-aihe jatkuu heti, kun saan aikaiseksi miettiä edes hetken Puolimielen sanotuksia. Upouusista levyistä kun haluaa saada sanottua enemmänkin kuin että joo, tykkään.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Ristilukki

Lauantai-ilta meni siis Köyliössä Ristilukissa. Oli KIVAA! Porukkaakin oli ihmeen paljon, mutta Lallintalo on sen verran iso paikka, että tyhjältä näytti. Sääli, jos paikka ois ollu pikkuruinen, fiilis ois varmasti ollut parempi. Iso tyhjä tila vaan on masentavaa. Syö tunnelmaa.

Esiintyjiä oli siis neljä, joista ekana lavalle pääsi kls. Ensimmäinen reaktio oli kutakuinkin "Äääääää! Pertun hiukset on kasvanu, nammmmm!!", ja oikeastaan sama fiilis pysyi koko ajan. No ON nam!


kls.:n setti oli kiva, koska paria poikkeusta lukuunottamatta biisit oli rikki.-EP:ltä ja Sokea toista taluttaa -levyltä, eli tuttuja mulle. Tutuista biiseistä tulee parempi fiilis... Kovin tarkkaa mielikuvaa setistä ei oo, mutta ekat kolme biisiä oli Ääriviivasi, Tyttö ja Rikki, järjestystä en kylläkään varmaksi muista. Niiden lisäksi kuultiin ainakin Ei viha kuole tänäänkään, Job 38,Pidä kiinni ja Pyydän polvillani sekä oikeutetusti viimisenä biisinä Kiitän Luojaani sinusta.


Tuo ylläoleva kuva on ehdoton suosikkini näistä, ja aiheuttaa aika ajoin suuria aww-kohtauksia. Vaikka se onkin suttuinen ja mustavalkoinen ja huono ja vaikka mitä. Silti. Sekoan.

Seuraava bändi oli se UPS, jonka nimi, ja erityisesti kotisivujen osoite, kuvaa mielestäni hyvin musiikin tasoa. Ei millään pahalla, mutta mun mielestä UPSISTA on täysin oikea sana sitä kuvaamaan. Ei vaan iskeny millään tasolla. UPSin soittoaika käytettiin tehokkaasti syöden ja jutellen mm. kls.:n Pertun ja Sarasteen Sampan kanssa. Taas kerran tuli todettua, että muusikot on harvinaisen mukavia ihmisiä.

Kolmantena bändinä lavalle pääsi se THE bändi. Saraste on rakkaus. Setistä on paljon hämärämpi kuva kuin kls.:n vastaavasta, joka tarkoittaa kaiketi sitä, että fiilis on ollut korkealla, kun ei oikein ole muistikuvia. Biisejä, joita muistaakseni kuitenkin kuulin, on Raunioita ja rukouksia, Sinä olet minun, Pidä kädestä, Tuskasta, Naura, Voittajan puolella sekä Hento ilmalento.


Jaakko punertaa hennosti. Jaakosta on paljon kuvia, ja se on kaikissa yhtä punanen. Näen punaista.

Noita ihania ilmapalloja oli aikastalailla paljon, ja ne oli kivoja. Paitsi se ei ollu kivaa, kun jossain välissä Lauri innostu potkasemaan sellasen ihan naamani edestä. Pallo tietenkin meni nätisti yli, mutta pelästyin aika kivasti. Kitaristiherra tyytyi virnistelemään ilmeelleni.. Kilttiä!


Sarasteen jälkeen kulutettiin vähän aikaa jutellen bändin jäsenten, pääasiassa Laurin (ja Jaakon) kanssa. Taas kivoja muusikkoja. Hassua. Nappasin myös jätkien nimmarit, festarijulisteeseen. "En oo koskaan saanu kirjottaa näin isoon julisteeseen" sano Miika. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt mulla on mahdollisuus ylpeillä keikkajulisteella puolitoista kuukautta ennen keikkaa. Cool, eikö vaan?

Viimisenä bändinä oli Minea. Jännä tapaus, koska kertaakaan en ole tarkoituksellisesti Minean keikalle mennyt, mutta neljästi tänä vuonna olen sen kuitenkin nähnyt ja ainakin yksi kerta on vielä edessäpäin.. Minea on ihan hyvä, mutta mitään uskomattoman suurta kolahdusta ei musiikin kanssa ole tapahtunut.

Minean keikoilla mulla on yksi perinne. AINA pitää huudella herra Janne Karhuselle, jolla on paha tapa pitää kivoja hiuksiaan kiinni keikoilla. Pariin kertaan ne on huutelulla saatukin auki. Lauantaina käväisin jo ennen keikkaa varottamassa, että minä täällä taas olen ja huutelemaan tulen. No, mies oli kiero ja ilmestyi lavalle hiukset auki.

Viimisen biisinsä jälkeen Minean tyypit käveli lavalta pois, jolloin tämä tyttö päätti huutaa "Lisää!". Samalla sekunnilla laulaja kääntyi, sanoi okei ja bändi palasi asemiinsa. Eipä tarvinnut paljoa anella... Karon kanssa myös kovasti huudeltiin, että soittaisivat Sota-biisin. No, sepä sieltä sitten tuli. Ihan kilttiä.

Keikkaseurana mulla oli siis Karo. Karo on ihan huippu! Ja yksi niistä harvoista kavereistani, joita keikoilla käynti kiinnostaa. Eli aivan täysin pro-tasoa. TYKKÄÄN!
...mikä ihme toi rako otsiksessa oikein on?!...

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

No yhyy

Blogger on kiva eikä halua ladata kuvia, joten eilisen keikan ylistyspostaus tulee vasta huomenna..

Tänään on menny melkein koko päivä kls.:ää kuunnellessa, ahh kun rakastuin tähän taas eilen. Pikkuvelikin tykkää, on tosi kateellinen kun ei eilen päässyt keikalle. Poika myös ilmotti tulevansa mun kanssa Maata Näkyvissä -festareille, koska siellä on kls., mutta jostain syystä äiti ei innostunut asiasta. Miten hassua..

Huomenna sitä sitten taas täytyis jaksaa mennä kouluun. Viikonloput on ihania, mutta arkeen paluu tuntuu aina yhtä masentavalta. Entä jos ei olisikaan ollenkaan viikonloppuja? Helpottaisko se? Tuskinpa, mutta ainahan sitä voi kuvitella..

lauantai 2. lokakuuta 2010

Postittajaperfektionisti

Sain vihdoin tän viikon aikana postitettua rippijuhlien kiitoskortit. Niiden kanssa kuitenkin syntyi pieni ongelma, kun en mistään löytänyt oikeanlaisia kirjekuoria. Halusin nimittäin vaaleanvioletteja kuoria, ehdottomasti. Eihän sellasia mistään saa. Tai no, on saanut, koska omistan muutaman, ja ne ovatkin rakkauksia. Mutta tarvittaessa ei löydy. Vaihtoehtoina oli lopulta musta, valkoinen, kirkkaanpunainen, vaaleanpunainen ja keltainen. No yhyy, ei niistä mikään oo kiva. Päädyin kuitenkin lopulta valkoisiin, mutta se
ihan valkoinen tuntui liian tylsältä. Niinpä etsin vesivärit ja aloin koristella niitä. Violetilla.


Kuorten esteettisyydestä en tiedä, mutta ainakin niistä tuli persoonallisia. Kaikki saavat erilaisen kuoren. Toivottavasti kukaan ei pidä kuoria ihan kamalina, vaikken mikään lahjakkuus piirtäjänä olekaan..

Minulle myös postimerkeillä on merkitystä. Postissa pitkään selasin erilaisia vaihtoehtoja, kunnes yhdet merkit iskivät silmään ylitse muiden. Vuoden 2010 ystävänpäivämerkkejä oli vielä muutama arkki jälkellä, ja keijumerkit lähtivätkin mukaan. Valitettavasti niitä tosiaan oli vain kaksi viiden merkin arkkia, joten muitakin piti ostaa. Pääsiäiseksi ilmestyneet sormusmerkit olivat kakkosvalinta.


Yhyy, haluun keikalle

Ää, oon ihan fiiliksissä. Tänään IKUISUUDEN jälkeen kunnon keikalle. Kesäkuun alun jälkeen oon pari kertaa nähny Habakukin, mutta ne ei oo ollu erityisen kummoisia tapauksia, ja kaipuu kunnolliseen ja täydelliseen keikkafiilikseen on kova.

Tänään otetaan suunta Köyliöön, Ristilukkiin, jossa soittelee UPS, joka ei entiseltään sano mitään, mutta MySpacesta pätkän kuuntelin ja totesin, ettei oikein iske. UPSilla näyttää olevan tapahtumassa levynjulkkarit. Minea, jonka oon tahtomattani nähnyt jo kolmesti tänä vuonna, ja joka kerta toimii paremmin. Levynkin onnistuin kerran keikalla saamaan ilmaseksi, ja jossain vaiheessa se pyöri stereoissa paljonkin. kls., joka iskee erityisesti livenä aika kovaa, pariin kertaan oon muistaakseni nähnyt ja fiilis on aina korkeella. kls.:n levyistä toinen pitkäsoitto ja EP löytyy hyllystä, ja niitä on myös kuunneltu. kls.:n musiikista oon saanu myös pikkuveljen tykkäilemään, ja se (sanon aina se, en osaa sanoa hän) kuunteleekin bändiä nykyään varmaan enemmän kuin allekirjoittanut.. Ja viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä Saraste, joka ehdottomasti kuuluu bändirakkauksiini. Loistavaa musiikkia, mukavia soittajia, aina huippu fiilis jne.. TYKKÄÄN!

Tänään siis Ristilukissa bileet pystyyn ja tämä tyttö tykkää! ♥