tiistai 22. helmikuuta 2011

Karkkiraitasukat ja vähän muutakin

Pitkästä aikaa löytyi inspiraatiota kirjoittaa tänne. Oon kyllä miettinyt oikeastaan joka päivä, että josko kirjottaisi, mutta kun ei ole siihen ollut erityistä mielenkiintoa, ajattelin, että parempi jättää kirjoittamatta. Tavallaan pidin siis pientä lomaa bloggaamisesta.

Mulla on nyt hiihtoloma, jota olen pääasiassa viettänyt ihan kotona. Telkkari, kone, kirjat ja neulonta on vienyt paljon aikaa. Sunnuntaina kävin kummityttöni 1-vuotissynttäreillä. Tarkoituksena oli taiteilla hienot pingviinin kuvalla varustetut lapaset lahjaksi, mutta reilu viikko sitten totesin, ettei siitä mitään tule, joten alotin alusta. Sain aikaan pinkki-valkoraidalliset villasukat. Kuva taas on tosi ihana, melkein oli joo ne värit tuollaiset..



Huomenna olisi tarkoitus äidin ja sen kaverin kanssa suunnata Ikeaan Tampereelle. Odotan kovasti, koskaan ennen en nimittäin kyseiseen kauppaan päässyt.. Tampereelta tullessa jään muutamaksi päiväksi matkan varrelle, kummityttöäni kiusailemaan. Siinä tämä loma sitten meneekin aika pitkälti.

Flunssa painaa päälle, tänään on mennyt koko päivä niistäessä. Voi miten toivonkaan, että tämä tästä helpottaa huomiseen mennessä.. Pitäkää peukkuja!

torstai 3. helmikuuta 2011

Yksi kahdeksan kaksi seitsemän

Vajaa kaksi viikkoa sitten kirjastontäti hehkutti varanneensa liput hevimusikaaliin. Anteeks mikä oli? Turun Nuoren Teatterin 1827 - Infernal Musical. Pari tuntia myöhemmin oli liput varattu myös mulle ja äidille. Ihme ja kumma, onnistuttiin saamaan haluamaamme näytökseen kaksi vierekkäistä paikkaa, vaikka aika loppu oli kaikki.

Eilen sitten suunnattiin Turkuun. Jänskätti, että kuka on Paavo Ruotsalaisen roolissa, siinä kun luvattiin olevan joku julkkis, vaihtelevasti joka kerralla. Siellä sitten pyörittiin salin ovien takana ennen kuin ne avattiin. Ja kun ne avattiin... Oven sisäpuolella oli lappu, jossa kerrottiin vierailevan tähden nimi. JP Leppäluoto. Muistan seonneeni, kiljuneeni, pomppineeni... Äiti vähän ihmetteli kun ei heti tiennyt syytä.. Myöhemmin myös kyseli tarvinko paperipussia..

Paikat saatiin kolmannesta rivistä, sellasen lavan "ulkoneman" päästä, eli edessä ei ollut ketään. Ihmeteltiin, miksi sellaset paikat jätetään viimiseks myyntiin. Ensimmäisten viiden minuutin jälkeen ymmärrettiin. Saatiin naamalle savua niin, ettei mitään näkynyt, ja jossain vaiheessa pyrotkin iski vajaan metrin päästä. Ei tullut kylmä ainakaan. Onneks sitä savua ei saatu moneen kertaan lavan etuosasta, näkyvyys säilyi...

Oli se hyvä! Näyttelijät, juoni ja musiikit toimi yhteen loistavasti. Suosikkihahmoksi nousi ehdottomasti Maria Vass (Emmi Kaislakari), koska näytteli hyvin, lauloi paremmin ja oli kaunis. Vaihdetaanko hiuksia? Mullekin punaset hiukset!
Itse musikaalista en ala mitään erityistä selostamaan (koska ei jaksa), googlatkaa jos kiinnostaa.

Niin ja se JP. Voi kauheeta. Siinä se seisoi parin metrin päässä, miekka kädessä (korkealla, niin että maha näky äääääää!!!!!!!) ja lauloi "Siksi pukeudun mustaan, musta on surupuku." Voisin sanoa tärisseeni vähän. Kiljuneeni vähän. Taputtaneeni vähän. Joo... Ei siitä sen enempää, fanityttöilyä oon harrastanu aiheen johdosta jo tarpeeks.

Huhhuh. Suosittelen! Toukokuulle tulossa muutama lisäesitys, eli vielä on mahdollista se nähdä!