tiistai 26. kesäkuuta 2012

Provinssiiii!

Joskos sitä nyt vihdoin saisi kirjoiteltua jotain Provinssirockista. Äiti kyllä on sitä mieltä, etten oo yhtään  myöhässä kirjottelemassa, kun reppukin on vielä purkamatta..

Perjantaiaamuna suuntasin sukulaisten kyydissä ensin Tampereelle, Särkänniemen parkkipaikalle, jossa odottelin jatkokyytiä ja KIPpailinkin hetken, vaikken itseasiassa tuolloin edes tiennyt kyseisestä tapahtumasta. Myöhemmin sitten tajusin osallistuneeni siihen tarkoituksettomasti, haha!

Tampereelta auto suuntasi kohti Seinäjokea ja yllättävän nopeasti päästiin perille. Vietiin kimpsut ja kampsut majotuskoululle ja lähdettiin seikkailemaan kohti festarialuetta. Porttien auettua tietenkin varaamaan paikat saarilavan eturivistä, siitä tuli tsiikailtua sekä Herra Ylppö & Ihmiset että Pariisin Kevät, nam.

Ylppö yllätti hyvin positiivisesti, en osannut odottaa niin loistavaa vetoa, vaikka kyllähän sitä mulle on kehuttu reippaalla kädellä ties missä, kirjaston lainaustiskiltä lähtien. Kirjastontädille muuten kiitos siitä, että ylipäätään koskaan tähän bändiin tutustuin!



Ylpön jälkeen oli tarkotuksena jäädä sinne eturiviin hengailemaan ja odottamaan Pariisin Kevättä, mutta Amorphiksen keikka alko kaikua sinne sen verran kiinnostavasti, että jätin kaverit pitämään paikkaa ja suuntasin päälavan eteen. Ihmisiä oli hirveästi ja ajattelin, että eihän täältä edes näe mitään, mutta jotenkin onnistuin tunkeutumaan ihmismassassa eteenpäin ja kun tuttujakin löytyi, eksyin jonnekin toisen rivin tuntumaan. Kauaa en kuitenkaan siellä viihtynyt, kun edessäni oli mies, jonka vyötärö oli valehtelematta pääni korkeudella.. Mutta jes, kiva bändi, haluan joskus nähdä kokonaisenkin keikan. Sitten, kun tunnen tuotannosta enemmän kuin kourallisen biisejä...


Pariisin Kevät ahh, täyttä rakkautta. Ehdottomasti yksi parhaita Provinssiviikonloppuna. Kainosti mielessäni toivoin, että olisi kiva kuulla joko Astronautti (♥), Matkalla etelään tai Saari. No nehän soitti kaikki! Fiilis oli loistava, seura ihanaa ja elämä hymyili. Tahtoo uudestaan, ja ihan varmasti eksyn näitä katsomaan toistekin!


Ja sitten... Huh. Snow Patrolin lopetellessa alettiin suunnata lavan edustaa kohti, pikkuhiljaa valuttiin eteenpäin, ja jossain vaiheessa tajuttiin kävelleemme eturiviin. NIGHTWIHSIN eturiviin! Fiilis oli aika huikea, ja taas kaino toiveeni kuultiin. Wish I Had an Angel ja PLANET HELL! ♥ Nightwishin uudempaa tuotantoa tunnen lähinnä radiossa soineiden sinkkujen osalta, mutta vanhemmista levyistä varsinkin Once on kulunut soittimessa aika reippaasti, joten sen biisejä oli ihana kuulla. Kuulostipa lattealta. Ei ihana, vaan ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ! Lopussa ilotulitus ja onnellisia hymyjä ympärillä. Ihana päivä♥






Lauantaiaamuna kömmittiin ylös retkipatjoilta, hymyiltiin vieressä lusikassa nukkuville miehille ja lähdettiin etsimään aamupalaa. Kauppaan ei jaksettu jonottaa, joten tyydyttiin jätskiin. Ja sitten taas mennään, vahingossa eturiviin, kun siinä on tyhjää

Apulanta. Tuntui tyhmältä olla siinä eturivissä, kun suurta osaa biiseistä en tuntenut, mutta kyllähän sitä silti mielellään kuunteli.


Jäin sitten kuuntelemaan Chisuakin, vaikka mietin kyllä, että saankohan siitäkään mitään irti. Kannatti jäädä, ehdottomasti suurin yllätys, sehän oli hyvä! Biiseistä melkein kaikki oli tuttuja, Chisu kaunis (kengät nam!) ja osaahan se nainen laulaa! Ja Yksinäisen keijun tarina ♥


Luovutin eturivipaikan ja seikkailin yksikseni muutaman tunnin. Sitten olikin vuorossa Stam1na, jota jo etukäteen päätettiin katsella vaan muutama biisi (en kyllä tiedä miksi näin?). Se muutama biisi oli ihan riittävästi siinä toisessa rivissä, mua nimittäin oikeesti melkein pelotti kaverin puolesta, kun se vieressä yritti pysyä pystyssä ja pitää huivia päässään. Lopulta vahinkoja kärsi vain kaverin laukun hihna, joka napsahti poikki. Kynnetkin pysy kokonaisina käsissä, vaikka ne kyllä napsahteli aika uhkaavasti. Että joo, taas tuli todistettua se tosiasia, että puolitoistametristen hippiäisten ei kannata Stam1nan kaltaista bändiä yrittää katsoa kuin joko viisaasti takaa tai ihan eturivistä. Mutta kivaa oli! (Jos joltakulta löytyi keikan jälkeen ylimääräsiä pinnejä päästään, niin ne oli sit mun!)

Stam1nasta ei ole kuvia, mutta eikös sen puutteen voi korvata Rise Againstin kuvalla?


Stam1nan jälkeen kävin kuuntelemassa Rumba-teltan ulkopuolella puolitoista biisiä Saraa. Ne soitti Pitelet taivasta just sillon! ♥ Saraa olisi katsellut kauemminkin, mutta ehkä joskus toiste sitten.

Viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä oli vuorossa PMMP. Voi, se on niiin ihana! Melkein heti keikan alkamisen jälkeen alkoi sataa, mutta se ei fiilistä ainakaan omalla kohdallani haitannut. Pemujen jälkeen suuntasin onnellisena kenkävalinnastani (wannabe-maiharit perjantain balleriinojen sijaan) onnellisena kohti koulumajotusta nukkumaan. Kävi sääliksi kaikkia teltassa majailevia.


Sunnuntaiaamuna auton nokka kääntyi kohti Tamperetta. Siellä linja-autoasemalla nautittujen aamukahvien (mun kohdalla aamupillimehun) jälkeen istuin bussiin, kaivoin peiton kassista ja nukuin melkein kotiin asti. Aina vaan hymyilytti. Oli kivaa.

Tämä neiti kiittää matkaseuraansa (Ida, Salla) ja kaikkia niitä muita, joiden seurassa aikaa tuli tapettua. Ootte ihania ihmiset, ihan jokainen♥


Huh, kirjotinkin sitten romaanin. Jaksoiko tätä kukaan edes lukea?

torstai 21. kesäkuuta 2012

Hunninko maailmankartalle!

Olen ollut niin kauan postaamatta, että alkaa jo hävettää. Kyllä, elossa olen edelleen. Ei vaan tämä loma inspiroi kirjoittamaan, näemmä..

Kuvasaalista PMMP:n levynjulkkarikeikalta jostakin Hunningon paikkeilta, ei mistään eli Loimaalta 11.6.2012, olkaatten hyvät: