sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Raskasta joulua

























Jo monta vuotta olen halunnut päästä Raskasta joulua -keikalle, mutta aiempina vuosina esteeksi on aina muodostunut ikä - klubeja ja yökerhoja kiertänyt jengi on ollut alaikäiselle tavoittamattomissa. Tänä vuonna asia unohtui, kunnes reilua viikkoa ennen joulua yhtäkkiä havahduin tarkistamaan, onko mitään lähiseudun keikkoja enää jäljellä. Tampere-talon päiväkeikalle sai vielä lippuja, joten sinne siis!




Solistikattaus Tampereella oli vaikuttava: Ari, Marco, JP, Kimmo, Tuple ja Elize. Nams! Ensi vuonna on pakko päästä uudestaan!



tiistai 24. joulukuuta 2013

24.12.


Tänään on vihdoin se ehkä vuoden odotetuin päivä, jouluaatto! Jouluun kuuluu paljon perinteitä; Joulupukin kuumalinja pyörii telkkarista aamupäivän, sitten katsotaan Lumiukko ja Joulurauha julistus, syödään riisipuuroa ja iltapäivällä käydään aattohartaudessa. Illalla syödään jouluruokaa ja availlaan lahjoja. Yksi perinne on myös se, että joka ikisenä jouluna keittiön pöydällä on eskarissa tekemäni koriste, jossa tontut syövät puuroa. Se vaatii vuosittain pientä fiksailua, mutta on pääasiassa kestänyt joulusta toiseen.


Nyt taitaa olla aika sulkea kone, kihartaa tukka, juoda kahvia ja sitten suunnata hautausmaan kautta kirkkoon. Rauhallista joulua kaikille lukijoille! ♥


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Kirjoja ja kynttilöitä

Juuri nyt, koulukirjavuorten kasvaessa ja vaatiessa yhä enemmän tilaa hyllystä, haluaisin pitkästä aikaa kunnolla uppoutua lukemiseen. Ostaa kasan ihania kirjoja kirpputorilta, pinota ne sängyn viereen ja viettää koko päivän peiton alla kirjaan uppoutuneena nousematta välillä edes syömään. 



On vähän sääli, etten erityisemmin omista kirjoja. Se on rakkaan lähikirjastoni "vika". Tuttu, turvallinen lähikirjasto. Siellä jos jossain on palvelu kohdallaan. Yhden yläasteen tet-viikon vietin itsekin siellä kirjastontäteilemässä. Viimeisen Potter-kirjan varasin kirjastosta kuukausia etukäteen ja jo julkaisupäivänä sain sen ahmittavakseni. 

Sain kirjastokortin kolmevuotiaana, opin lukemaan ollessani viisi. Muistan, miten joskus ala-asteikäisenä kesälomalla äiti kielsi lukemisen loppupäiväksi huomattuaan minun lukeneen jo yli seitsemänsataa sivua päivän aikana. Loppupäivän luin piilossa - eihän hyvää kirjaa sovi kesken jättää!

Hmm, kaiken tämän pohdinnan jälkeen taidan palata todellisuuteen - ainakin siinä määrin, kuin sen rajoja ei voi siirtää - ja istahtaa kynttilämeren keskelle lukemaan lakitietoa. 


lauantai 12. lokakuuta 2013

Tänään olen
siivonnut huoneeni,
lähettänyt kortin ja kirjeen,
ommellut pitsitopin,
viikannut kasan pyykkiä,
kärsinyt päänsärystä,
syönyt keksejä,
kirjoittanut referaattia,
halannut Ihaata,
tekstaillut autokouluun,
juonut pulloittain vettä,
keskustellut kakuista,
lukenut liian monta blogipostausta,
järjestellyt koulukirjoja,
kirjoittanut tämän hoopon runontapaisen,
tehnyt sudokun,
laskenut fysiikkaa,
twiittaillut #LisääSanaPilaaKirja-häsällä,
kehystänyt ihmisoikeuksien julistuksen kirjahyllyyn

ja silti tuntuu, että kaikki on kesken.


perjantai 27. syyskuuta 2013

Yksinäiset vuoret

Jos täällä on joku, joka ei ole koskaan sattunut katsomaan epävirallista Muumi -spin offia Yksinäiset vuoret, niin katsokaa heti! Olen nähnyt tuon liian monesti... Aaaaaa ♥


lauantai 21. syyskuuta 2013

Kesä 2013 kännykkäräpsyinä

Tuli ikävä kesää, joten tein puhelimeen kertyneistä kesäkuvista hassun kollaasin piristämään lauantaitani. Näemmä kesällä olen kuvannut jalkojani, syönyt jäätelöä ja näyttänyt kieltä. Ihan parasta!



Oli kiva kesä. Toivottavasti tulee yhtä kiva syksykin!

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä!


Eräänä toukokuisena päivänä Ida tulla tupsahti meille extempore. Jo etukäteen oli sovittu, että seuraavana aamuna kohdataan Helsingissä, mutta päädyimmekin siis kohtaamaan pääkaupungin yhdessä. Koska luvassa oli Maailma kylässä -festarit ja PMMP, joka esiintyi luontevasti yhdeltätoista aamulla, sijoittui herätys aikaan ennen kukonlaulua. Puoli kuuden maissa startattiin auto kohti puolen tunnin matkan päässä sijaitsevaa bussipysäkkiä ja nähtiin kaunis aamuaurinko.



Pysäkillä oltiin reilusti etuajassa, joten aikaa oli reilusti esimerkiksi ottaa mukataiteellisia valokuvia! Ihana aamuaurinko, jota harvemmin näkee, koska normaalisti tuohon aikaan vielä tuhisen peiton alla.


Helsinkiin saavuttiin yhdeksän maissa, ja kaupan kautta suunnaksi otettiin Kaisaniemen puisto. Eturivipaikat irtosivat vielä, ja sitten ei muuta kuin odottelemaan. Voih, minä ♥ PMMP!





Pemujen jälkeen päivän ainoa varsinainen ohjelmanumero oli Tahdon2013-flashmob, josta nappasin mukaani ilmapallon! Sen kanssa tulikin sitten seikkailtua loppupäivä, kunnes Henni halusi leikkiä pikkuoravaa... 



Helsinki on hirveän kiva paikka, pitäisi käydä useammin. Seuraavan kerran kaupunkiin tulee matkattua viimeistään syyslomalla - PMMP:n viimeinen keikka, me tulemme! 

perjantai 6. syyskuuta 2013

Ruisrock 2013 - lauantai


Ruissi-lauantain avaajana toimi Ricky Tick Big Band & Julkinen Sana, jonka Rakkaudella vihaajille -biisiin tutustuin sattumalta perjantaina kaverin luona ja sen jälkeen tajusin bändin löytyvän viikonlopun ohjelmasta. Pitihän sitä sitten mennä katsomaan! Tarkoituksena ei ollut suunnata eturiviin, mutta siellä oli niin surullisen näköisiä aukkoja, että päädyin täyttämään niistä yhden. En kertakaikkiaan ymmärrä jazzia ja räppikin on vähän niin ja näin, mutta yhdessä yllättävän toimiva kombo. 


RTBB:n jälkeen seikkailin ympäri aluetta tietämättä mitä tehdä. Päädyin lopulta kuuntelemaan Anna Puuta hetkeksi. Ihan kiva, kaunis ääni ja niin edelleen, mutta ei ainakaan itselläni erityisemmin napannut, joten siirsin itseni Rantalavan luo odottamaan CMX:ää. 


CMX on hyllystä löytyvää Pedot -albumia lukuunottamatta itselleni täysin vieras bändi, joten en yhtään tiennyt, mitä odottaa. Keikassa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta koska en tuntenut ainoatakaan biisiä, jäi se aika kaukaiseksi. Ihan loppuun asti en ehtiny CMX:ää nähdä, kun työvuoro pukkasi päälle.


Töiden jälkeen suunta kohti Rantalavaa (laivat ♥) ja Kerkko Koskinen Kollektiivia. Ihan vaan koska Paula Vesala. Niin, ja onhan niillä kivoja biisejäkin! Lisäksi 70 ihmistä festarilavalla on poikkeuksellisen paljon, ja siis ihan näkemisen arvoista. Tykkäilin!


Pari biisiä ennen KKK:n lopettamista karkasin lavan edestä ja viimeisen kappaleen aikana lopulta juoksin Niittylavan luo. PMMP:n aloitukseen oli aikaa reilu tunti ja lavan edessä vielä sen verran tyhjää, että onnistuin pääsemään keskelle toiseen riviin.


PMMP on käsittämättömän vahva live-esiintyjä, ainakin omasta mielestäni Suomen paras. Lavalla oli selkeästi havaittavissa lopettamisen lähestymisestä johtuvaa liikutusta, joka tarttui kyllä yleisöönkin. Vuolailta kyynelvirroilta onnistuin välttymään, koska tiesin näkeväni Pemut vielä ainakin kerran ennen loppua. 



PMMP:n jälkeen arvoin pitkän aikaa Pertti Kurikan Nimipäivien ja HIMin eturivin, johon olin onnistunut itseni tunkemaan, välillä. Päädyin lopulta HIMiin. Se odottelu oli pisimpiä puolitoistatuntisia ikinä - oli kylmä, jalkohin ja selkään sattui ja teki mieli ruokaa. Itseasiassa olen koko ajan kuvitellut ajan olleen kaksi ja puoli tuntia, niin pitkältä se tuntui. Onneksi odotusseura oli mukavaa ja päästi minut välillä istumaan, eräs mies jopa piti käsiään niin, etten menettänyt paikkaa kaiteesta. Kiitos! 



En ole kuunnellut HIMiä koskaan erittäin satunnaisia Youtube-soittokertoja tai radiohittejä lukuunottamatta. Olinkin keikalla ilman ennakko-odotuksia. Enkä pettynyt! Itseasiassa en Ville Valosta roskamedian kautta saamani kuvan perusteella olisi ikinä osannut odottaa noin hyvää keikkaa, wow!


HIMin jälkeen lyöttäydyin odottelukavereiden seuraan. Vaellus Ruissalosta bussipysäkille, sieltä käsittämättömän pitkän jonon kautta keskustaan ja vaellus kaverille läpi öisen Turun yhdistettynä väsymykseen ja lihassärkyyn imivät voimat niin, että sänkyyn päästyäni en uskonut jaksavani enää kolmatta päivää.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Tänään minä...


  • kävin pitkästä aikaa autolla koulussa
  • näin norsulta näyttävän kuorma-auton
  • whatsappailin Atlantin yli
  • lähdin koulun jälkeen lääkäriin rytmihäiriöiden vuoksi
  • olin sydänfilmissä
  • sain kuulla olevani stressaantunut
  • sain reseptin mintunvihreisiin pillereihin
  • olin purskahtaa nauruun lääkärin vaikuttaessa salapoliisilta
  • hain postista iiiiison paketin
  • hämmennyin kotiin tullessa, kun ulko-ovet oli irroitettu
  • keitin kahvia äidin sanojen mukaan "komeille, nuorille remonttimiehille"
  • olin Marttojen käsityöillassa
  • aloitin neulomaan joululahjoja
  • annoin kirjastontädille tomaatteja

lauantai 31. elokuuta 2013

Ruisrock 2013 - perjantai

Vuorossa pieni takauma keskikesään, heinäkuun alkuun ja Ruisrockiin. Ruississa tuli pyörittyä kaikkina kolmena päivänä, ja se kyllä tuntui kropassa. Sunnuntaina ihmettelin miten voin olla niin väsynyt. Tajusin sitten, etten ikinä aiemmin ole festaroinut kolmea päivää putkeen (MN-festareita ei voi laskea mukaan, ne on niin erilaiset), joten ihmekös tuo väsymys...

Perjantaina lipun saamisen kanssa meinasi tulla ongelmaa, kun en tiennyt mistä se oikeasti pitäisi hakea, mutta kolmas yritys tärppäsi ja työntekijäranneke ilmestyi käteen. Sitten äkkiä portista sisään ja rantaan varaamaan eturivipaikkaa. Stam1na! Suoraan Kaikan kohdalta! 




Keikka oli huikea, mutta yleisö ainakin lähiympäristössäni tuskastuttavan laimea. Kukaan ei huitonut, vetänyt tukasta, töninyt tai litistänyt kaidetta vasten. Stam1naa kuuluu kuunnella hirveässä ihmispaineessa - en saanut yhtään oikeanlaista fiilistä. Loppua kohti onneksi parani, ja Hyrdekin ehti jossain vaiheessa karata maalta merelle rokkaamaan. Kengät kastui...



Stam1nan myötä festarimeininkiin virittäytyneenä suuntasin kohti työpistettä - SPR:n telttaa, jossa oli säkeittäin kesäkumeja jaettavaksi. Lisäksi sieltä löytyi myöskin kammottava kesäkumipaita, henkilökunta-bajamaja (ahhh ♥) ja ruokaa. 


Kesäkumien jakaminen on ehkä helpointa festaritalkootyötä mitä kuvitella saattaa - itse olin koko viikonlopun aikana töissä yhteensä viitisen tuntia perjantaina ja lauantaina, sain molempina ruuan ja suurimman osan ajasta katselin ihan rauhassa bändejä. Kumejakin pystyi jakamaan juuri siellä missä halusi, joten työaikana ehdin nähdä ainakin Samuli Putron keikan lähes kokonaan ja Kaija Koon osittain. Voih, Putro oli ihana!


Perjantaina vähän ennen Hurtsia minut päästettiin kokonaan vapaaksi ja seikkailin itseni keskelle valtavaa ihmismassaa. Koska olen vähän idiootti, en ollut kuunnellut Exile-albumia läheskään kokonaan ennen Ruissia. Harmitti, kun en tuntenut biiseistä kuin ehkä joka toisen. 



Hurts kuulostaa livenä uskomattoman ihanalta. Pienen käsityksen siitä voi saada kesken keikan kirjoittamastani twiitistä: "I'm sure it sounds like this in Heaven <3 i="">"


Hurtsin jälkeen olin jo suunnistamassa kaverille yöksi, koska mitään mielenkiintoista esiintyjää ei enää ollut tiedossa, mutta päädyin kuitenkin hetkeksi kuuntelemaan Jessie Warea. Kuulosti upealta, mutta väsymys voitti ja lähdin nukkumaan.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Yläasteaikaisia ompeluksia

Löysin koneen kuvatiedostoja penkoessani julkaisemattomia kuvia ysiluokalla koulussa ommelluista jutuista, ja ajattelin laittaa kuvat tänne esille, ettei sitten ihan turhaan ole tullut otettua... Vajaa kolme vuotta sitten olen siis ommellut pari kehyksellistä pussukkaa ja tuollaisen epämääräisen liehukepaidan.

Pussukoiden kehykset ovat ehtineet jo kulua käyttökelvottomiksi - ne eivät pysy kiinni. Paita taas on edelleen käytössä, tosin tällä hetkellä se vaatisi pientä fiksaílua, koska olkapäille on ilmestynyt pari reikää.
Kuvat olen ottanut näemmä keväällä 2011, ysiluokan lopulla, kuviksen lopputyötä tehdessäni, koska silloin minulla oli kotona lainassa tuo koulun järkkäri, Canonin EOS 1000D. Ihan kiva vempain muistaakseni! Huomionarvoista on, että meidän vessan peiliä ei näemmä (silloinkaan) ole jaksettu pestä erityisen säännöllisesti.

lauantai 24. elokuuta 2013

Levyhylly T-Z

Vielä viimeinen levyhylly-postaus jäljellä! Tämä on jumahtanut puolivalmiina luonnoksiin ties miten pitkäksi aikaa, ja nyt lopulta päätin tehdä sen loppuun. Puolipakolla tämäkin postaussarja on pakko saattaa loppuun asti!

Koska näiden postausten kanssa on mennyt aikaa, on uusia levyjä ehtinyt hyllyyn ilmaantua. Niistä teen mahdollisesti vielä joskus postauksen - tai sitten jätän tekemättä. Saa nähdä. Tässä kuitenkin tämä loppuosa!


t.A.T.u.: 200 km/h in the Wrong Line
Silloin, kun t.A.T.u. oli cool, kuuntelin duolta vain yhtä biisiä, All the Things She Said'a. Vajaa kaksi vuotta sitten, syyslomalla 2011, kuuntelin 200 km/h in the Wrong Line -levyä sattuneesta syystä muutaman päivän lähes taukoamatta. Ihastuin, ja pian loman jälkeen löysin sen muutamalla eurolla kirpparilta. Sanomattakin selvää, että lätty lähti mukaan, ja on sitä sen jälkeen tullut kuunneltuakin!
Venäjä kielenä on kiinnostava, ja haluaisinkin joskus vielä opetella puhumaan sitä. Ehkä tästä syystä 200 km/h in the Wrong Linen kuunnelluimmat biisit omalla kohdallani ovatkin ne albumin kaksi venäjänkielistä tapausta, eli Ya Shosla S Uma ja Nas Ne Dagoniat. Ahkerassa bussikulutuksessa ovat olleet kausittain myös ainakin Stars, All the Things She Said, Not Gonna Get Us, Show Me Love... No oikeastaan kaikki! Tasavahva levy, tykkään tästä! Pitäisi varmaan joskus tutustua (nykyään jo ex-)bändin tuotantoon paremminkin!

Tera: Uusi veri, Minulle ei ole paikkaa, Ai kuin en?
Tera on livebändien parhaimmistoa, tai ainakin itselleni toimii käsittämättömän hyvin. Levyllä myös erittäin tykkiä tavaraa, ainakin kaksi ensimmäistä lättyä. Tuo uunituore Ai kuin en? ei ainakaan vielä ole lunastanut odotuksiaan. Kahden ensimmäisen levyn loistavuuteen luottaen tilasin kolmannen ennakkoon kuulematta ainoatakaan biisiä etukäteen. Eilen ensikuuntelu oli suorastaan pettymys. Tähän mennessä ainoastaan yksi biisi on tuntunut kiinnostavalta - Katso vaan onkin soinut muidenkin edestä.
Teran parasta biisiä on mahdotonta nimetä, koska sekä Uusi veri että Minulle ei ole paikkaa ovat täynnä huippukappaleita. Aurinko taitaa kuitenkin olla itselläni eniten soinut biisi. Mielenkiintoista huomata, että tuo uudelta levyltä löytynyt kiinnostava Katso vaan -kappale tuntuu jollain tasolla itsenäiseltä jatko-osalta Auringolle.

Tera @ Maata Näkyvissä 2011

Teräsbetoni: Myrskyntuoja
Hahaa, Myrskyntuoja on paras levy ikinä, kun sen kiitokset-osiossa kiitetään paikallista urheiluseuraa, johon minäkin kuulun, eli periaatteessa minuakin kiitetään! Mutta joo, Teräsbetoni... Tätä tuli kuunneltua jossain vaiheessa paljonkin, mutta se on jäänyt täysin. Ainoa poikkeusbiisi on Orjatar, se pyörii kännykän soittolistoilla satunnaisesti.

Tiktak: Jotain muuta, Ympyrää, Myrskyn edellä
Äsken Myrskyntuoja, nyt Myrskyn edellä. Ihme myrskyä tuolla levyhyllyssä...
Tiktakin Jotain muuta on ensimmäinen täysin itse omistamani levy. Sain sen eskari-ikäisenä, ja silloisen parhaan kaverin kanssa sitä on kuunneltu uskomattomia määriä. Ympyrää on näistä ehkä itselle vierain levy. Myrskyn edellä taas on reippaasti uudempi ja erityylistä Tiktakia, rockimpaa. Sitä kuuntelin joskus melko ahkerastikin.
Pienenä biiseistä ehdoton Tiktak-lemppari oli Kyyneleet. Nykyään Jotain muuta ja Ympyrää-levyt ovat lähinnä nostalgisia, ja jos oikeasti hyviä biisejä Tiktakilta lähden etsimään, laitan soittimeen Myrskyn edellä -albumin, joka on ihan oikeasti hyvä!

The Corrs: In Blue
Hmm... The Corrsilla on yksi hyvä biisi, jota soiteltiin yläasteen musiikin tunneilla. Sitä biisiä ei edes löydy tältä levyltä. Itselläni lähes täysin kuuntelematon, tosin selkeästi käytettynä hankitun näköinen. En osaa sanoa tästä mitään - en alkuperää enkä mielipidettä.

The Rain: Kiitos ja anteeksi, Tie 316, Ellipsis, Yhtä kuin voitto
The Rainiin tutustuin alunperin varmaan kutosluokalla kaverin suosituksesta. Silloin päädyin Yhtä kuin voitto -levyn julkkarikeikalle, jonka jälkeen lähti levy kotiin. Muutkin levyt olen haalinut ties mitä reittiä, ja nyt löytyykin koko sarja. Viides levy on ilmeisesti tulossa syksyllä, saa nähdä päätyykö sekin hyllyyni.
Rainin levyt ovat aika tasainen sarja - selkeästi omia lempparibiisejä löytyy sitä enemmän, mitä uudempi levy on kyseessä. Yhtä kuin voitto onkin ehdottomasti oma suosikki!

The Rain @ Maata Näkyvissä 2011

Vanilla Ninja: Blue Tattoo
Virolaista tyttörockia, josta innostuin joskus muinoin Euroviisuissa. Asia jäi sikseen, mutta kun muutama vuosi sitten Blue Tattoon bongasin jostain pikkurahalla, en voinut olla kotiuttamatta sitä. Toimii, vaikka biisit ovatkin (ainakin melko vähäisellä kuuntelulla) aika tasaista massaa, mikään biisi ei erityisesti ole noussut yli muiden. Hyvää taustamusiikkia.

Wellu Rowaltz: Perfect Lies
Kaveri luopui Wellun levystään ja adoptoin sen hyllyyni. Kuuntelukertojen määrä on laskettavissa yhden käden sormilla, eikä levystä ole oikeastaan mitään sanottavaa. Wellun Idols-aikoihin fanitin kovasti, nykyään ei erityisemmin nappaa.

Zen Café: Laiska, tyhmä ja saamaton
Laiska, tyhmä ja saamaton taitaa olla iskän levy, tai ainakaan en tietoisesti itse omista sitä. Kuunneltua on tullut todella vähän. Ainoa biisi, jota oikeasti täältä kuuntelen edes joskus, on Tahdon halvan naisen, ja sekin toimii hyvin harvoin, sillä kuten nimestä voi päätellä, on se vähän kyseenalainen.