lauantai 31. elokuuta 2013

Ruisrock 2013 - perjantai

Vuorossa pieni takauma keskikesään, heinäkuun alkuun ja Ruisrockiin. Ruississa tuli pyörittyä kaikkina kolmena päivänä, ja se kyllä tuntui kropassa. Sunnuntaina ihmettelin miten voin olla niin väsynyt. Tajusin sitten, etten ikinä aiemmin ole festaroinut kolmea päivää putkeen (MN-festareita ei voi laskea mukaan, ne on niin erilaiset), joten ihmekös tuo väsymys...

Perjantaina lipun saamisen kanssa meinasi tulla ongelmaa, kun en tiennyt mistä se oikeasti pitäisi hakea, mutta kolmas yritys tärppäsi ja työntekijäranneke ilmestyi käteen. Sitten äkkiä portista sisään ja rantaan varaamaan eturivipaikkaa. Stam1na! Suoraan Kaikan kohdalta! 




Keikka oli huikea, mutta yleisö ainakin lähiympäristössäni tuskastuttavan laimea. Kukaan ei huitonut, vetänyt tukasta, töninyt tai litistänyt kaidetta vasten. Stam1naa kuuluu kuunnella hirveässä ihmispaineessa - en saanut yhtään oikeanlaista fiilistä. Loppua kohti onneksi parani, ja Hyrdekin ehti jossain vaiheessa karata maalta merelle rokkaamaan. Kengät kastui...



Stam1nan myötä festarimeininkiin virittäytyneenä suuntasin kohti työpistettä - SPR:n telttaa, jossa oli säkeittäin kesäkumeja jaettavaksi. Lisäksi sieltä löytyi myöskin kammottava kesäkumipaita, henkilökunta-bajamaja (ahhh ♥) ja ruokaa. 


Kesäkumien jakaminen on ehkä helpointa festaritalkootyötä mitä kuvitella saattaa - itse olin koko viikonlopun aikana töissä yhteensä viitisen tuntia perjantaina ja lauantaina, sain molempina ruuan ja suurimman osan ajasta katselin ihan rauhassa bändejä. Kumejakin pystyi jakamaan juuri siellä missä halusi, joten työaikana ehdin nähdä ainakin Samuli Putron keikan lähes kokonaan ja Kaija Koon osittain. Voih, Putro oli ihana!


Perjantaina vähän ennen Hurtsia minut päästettiin kokonaan vapaaksi ja seikkailin itseni keskelle valtavaa ihmismassaa. Koska olen vähän idiootti, en ollut kuunnellut Exile-albumia läheskään kokonaan ennen Ruissia. Harmitti, kun en tuntenut biiseistä kuin ehkä joka toisen. 



Hurts kuulostaa livenä uskomattoman ihanalta. Pienen käsityksen siitä voi saada kesken keikan kirjoittamastani twiitistä: "I'm sure it sounds like this in Heaven <3 i="">"


Hurtsin jälkeen olin jo suunnistamassa kaverille yöksi, koska mitään mielenkiintoista esiintyjää ei enää ollut tiedossa, mutta päädyin kuitenkin hetkeksi kuuntelemaan Jessie Warea. Kuulosti upealta, mutta väsymys voitti ja lähdin nukkumaan.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Yläasteaikaisia ompeluksia

Löysin koneen kuvatiedostoja penkoessani julkaisemattomia kuvia ysiluokalla koulussa ommelluista jutuista, ja ajattelin laittaa kuvat tänne esille, ettei sitten ihan turhaan ole tullut otettua... Vajaa kolme vuotta sitten olen siis ommellut pari kehyksellistä pussukkaa ja tuollaisen epämääräisen liehukepaidan.

Pussukoiden kehykset ovat ehtineet jo kulua käyttökelvottomiksi - ne eivät pysy kiinni. Paita taas on edelleen käytössä, tosin tällä hetkellä se vaatisi pientä fiksaílua, koska olkapäille on ilmestynyt pari reikää.
Kuvat olen ottanut näemmä keväällä 2011, ysiluokan lopulla, kuviksen lopputyötä tehdessäni, koska silloin minulla oli kotona lainassa tuo koulun järkkäri, Canonin EOS 1000D. Ihan kiva vempain muistaakseni! Huomionarvoista on, että meidän vessan peiliä ei näemmä (silloinkaan) ole jaksettu pestä erityisen säännöllisesti.

lauantai 24. elokuuta 2013

Levyhylly T-Z

Vielä viimeinen levyhylly-postaus jäljellä! Tämä on jumahtanut puolivalmiina luonnoksiin ties miten pitkäksi aikaa, ja nyt lopulta päätin tehdä sen loppuun. Puolipakolla tämäkin postaussarja on pakko saattaa loppuun asti!

Koska näiden postausten kanssa on mennyt aikaa, on uusia levyjä ehtinyt hyllyyn ilmaantua. Niistä teen mahdollisesti vielä joskus postauksen - tai sitten jätän tekemättä. Saa nähdä. Tässä kuitenkin tämä loppuosa!


t.A.T.u.: 200 km/h in the Wrong Line
Silloin, kun t.A.T.u. oli cool, kuuntelin duolta vain yhtä biisiä, All the Things She Said'a. Vajaa kaksi vuotta sitten, syyslomalla 2011, kuuntelin 200 km/h in the Wrong Line -levyä sattuneesta syystä muutaman päivän lähes taukoamatta. Ihastuin, ja pian loman jälkeen löysin sen muutamalla eurolla kirpparilta. Sanomattakin selvää, että lätty lähti mukaan, ja on sitä sen jälkeen tullut kuunneltuakin!
Venäjä kielenä on kiinnostava, ja haluaisinkin joskus vielä opetella puhumaan sitä. Ehkä tästä syystä 200 km/h in the Wrong Linen kuunnelluimmat biisit omalla kohdallani ovatkin ne albumin kaksi venäjänkielistä tapausta, eli Ya Shosla S Uma ja Nas Ne Dagoniat. Ahkerassa bussikulutuksessa ovat olleet kausittain myös ainakin Stars, All the Things She Said, Not Gonna Get Us, Show Me Love... No oikeastaan kaikki! Tasavahva levy, tykkään tästä! Pitäisi varmaan joskus tutustua (nykyään jo ex-)bändin tuotantoon paremminkin!

Tera: Uusi veri, Minulle ei ole paikkaa, Ai kuin en?
Tera on livebändien parhaimmistoa, tai ainakin itselleni toimii käsittämättömän hyvin. Levyllä myös erittäin tykkiä tavaraa, ainakin kaksi ensimmäistä lättyä. Tuo uunituore Ai kuin en? ei ainakaan vielä ole lunastanut odotuksiaan. Kahden ensimmäisen levyn loistavuuteen luottaen tilasin kolmannen ennakkoon kuulematta ainoatakaan biisiä etukäteen. Eilen ensikuuntelu oli suorastaan pettymys. Tähän mennessä ainoastaan yksi biisi on tuntunut kiinnostavalta - Katso vaan onkin soinut muidenkin edestä.
Teran parasta biisiä on mahdotonta nimetä, koska sekä Uusi veri että Minulle ei ole paikkaa ovat täynnä huippukappaleita. Aurinko taitaa kuitenkin olla itselläni eniten soinut biisi. Mielenkiintoista huomata, että tuo uudelta levyltä löytynyt kiinnostava Katso vaan -kappale tuntuu jollain tasolla itsenäiseltä jatko-osalta Auringolle.

Tera @ Maata Näkyvissä 2011

Teräsbetoni: Myrskyntuoja
Hahaa, Myrskyntuoja on paras levy ikinä, kun sen kiitokset-osiossa kiitetään paikallista urheiluseuraa, johon minäkin kuulun, eli periaatteessa minuakin kiitetään! Mutta joo, Teräsbetoni... Tätä tuli kuunneltua jossain vaiheessa paljonkin, mutta se on jäänyt täysin. Ainoa poikkeusbiisi on Orjatar, se pyörii kännykän soittolistoilla satunnaisesti.

Tiktak: Jotain muuta, Ympyrää, Myrskyn edellä
Äsken Myrskyntuoja, nyt Myrskyn edellä. Ihme myrskyä tuolla levyhyllyssä...
Tiktakin Jotain muuta on ensimmäinen täysin itse omistamani levy. Sain sen eskari-ikäisenä, ja silloisen parhaan kaverin kanssa sitä on kuunneltu uskomattomia määriä. Ympyrää on näistä ehkä itselle vierain levy. Myrskyn edellä taas on reippaasti uudempi ja erityylistä Tiktakia, rockimpaa. Sitä kuuntelin joskus melko ahkerastikin.
Pienenä biiseistä ehdoton Tiktak-lemppari oli Kyyneleet. Nykyään Jotain muuta ja Ympyrää-levyt ovat lähinnä nostalgisia, ja jos oikeasti hyviä biisejä Tiktakilta lähden etsimään, laitan soittimeen Myrskyn edellä -albumin, joka on ihan oikeasti hyvä!

The Corrs: In Blue
Hmm... The Corrsilla on yksi hyvä biisi, jota soiteltiin yläasteen musiikin tunneilla. Sitä biisiä ei edes löydy tältä levyltä. Itselläni lähes täysin kuuntelematon, tosin selkeästi käytettynä hankitun näköinen. En osaa sanoa tästä mitään - en alkuperää enkä mielipidettä.

The Rain: Kiitos ja anteeksi, Tie 316, Ellipsis, Yhtä kuin voitto
The Rainiin tutustuin alunperin varmaan kutosluokalla kaverin suosituksesta. Silloin päädyin Yhtä kuin voitto -levyn julkkarikeikalle, jonka jälkeen lähti levy kotiin. Muutkin levyt olen haalinut ties mitä reittiä, ja nyt löytyykin koko sarja. Viides levy on ilmeisesti tulossa syksyllä, saa nähdä päätyykö sekin hyllyyni.
Rainin levyt ovat aika tasainen sarja - selkeästi omia lempparibiisejä löytyy sitä enemmän, mitä uudempi levy on kyseessä. Yhtä kuin voitto onkin ehdottomasti oma suosikki!

The Rain @ Maata Näkyvissä 2011

Vanilla Ninja: Blue Tattoo
Virolaista tyttörockia, josta innostuin joskus muinoin Euroviisuissa. Asia jäi sikseen, mutta kun muutama vuosi sitten Blue Tattoon bongasin jostain pikkurahalla, en voinut olla kotiuttamatta sitä. Toimii, vaikka biisit ovatkin (ainakin melko vähäisellä kuuntelulla) aika tasaista massaa, mikään biisi ei erityisesti ole noussut yli muiden. Hyvää taustamusiikkia.

Wellu Rowaltz: Perfect Lies
Kaveri luopui Wellun levystään ja adoptoin sen hyllyyni. Kuuntelukertojen määrä on laskettavissa yhden käden sormilla, eikä levystä ole oikeastaan mitään sanottavaa. Wellun Idols-aikoihin fanitin kovasti, nykyään ei erityisemmin nappaa.

Zen Café: Laiska, tyhmä ja saamaton
Laiska, tyhmä ja saamaton taitaa olla iskän levy, tai ainakaan en tietoisesti itse omista sitä. Kuunneltua on tullut todella vähän. Ainoa biisi, jota oikeasti täältä kuuntelen edes joskus, on Tahdon halvan naisen, ja sekin toimii hyvin harvoin, sillä kuten nimestä voi päätellä, on se vähän kyseenalainen.

maanantai 12. elokuuta 2013

Kiivetään kallioille katsomaan / mustia lintuja




mennä ulos 
alle sinisen taivaan 
kuunnella lintuja 
taivas voi tippua 
on mahdollista että maa 
jalkojen alta katoaa 







@ Pursiala, Mikkeli
lyrics by Pariisin kevät

perjantai 9. elokuuta 2013

Hyppää kyytiin ja kaikki on vielä mahdollista

Kokeillaanpas taas kerran saada jotain ryhtiä tähän blogiin! Olen näemmä viettänyt totaalikesälomaa... Saa nähdä, onnistunko enää ikinä samaan tästä blogista säännöllisesti päivittyvää, oivoi... 


Elokuun ensimmäinen viikko kului Idan kanssa Itä-Suomessa seikkaillen, pääasiassa akselilla Puumala-Mikkeli, mutta yhtenä päivänä päädyttiin miniroadtripiin ja auton nokka suunnattiin vähän kauemmas, kohti Savonlinnaa. Olavinlinnan piha oli loistava paikka valokuvailusessioihin!




Yläpuolella näkyy viikon luontokuva, haha! 

Niin, käytiinhän me siellä linnassakin! Opastettu kierros oli aivan mahtava - joko meillä kävi oppaan kohdalla tosi hyvä tuuri, tai sitten Olavinlinnan oppaat ovat huipputasoa. Suosittelen joka tapauksessa - opiskelijahinta 6 euroa ei edes tee kovin suurta lovea pankkitilille!


Loppuun vielä yksi neuvo. Älkää tehkö kuten minä teen, vaan kuten minä sanon. Keskiaikaisissa kivilinnoissa korkokengät eivät ole se paras vaihtoehto, ainakaan, jos aikoo kiivetä torniin... Onneksi kuumana päivänä viileät kiviportaat tuntuivat mukavilta paljaan jalan alla!