perjantai 27. syyskuuta 2013

Yksinäiset vuoret

Jos täällä on joku, joka ei ole koskaan sattunut katsomaan epävirallista Muumi -spin offia Yksinäiset vuoret, niin katsokaa heti! Olen nähnyt tuon liian monesti... Aaaaaa ♥


lauantai 21. syyskuuta 2013

Kesä 2013 kännykkäräpsyinä

Tuli ikävä kesää, joten tein puhelimeen kertyneistä kesäkuvista hassun kollaasin piristämään lauantaitani. Näemmä kesällä olen kuvannut jalkojani, syönyt jäätelöä ja näyttänyt kieltä. Ihan parasta!



Oli kiva kesä. Toivottavasti tulee yhtä kiva syksykin!

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä!


Eräänä toukokuisena päivänä Ida tulla tupsahti meille extempore. Jo etukäteen oli sovittu, että seuraavana aamuna kohdataan Helsingissä, mutta päädyimmekin siis kohtaamaan pääkaupungin yhdessä. Koska luvassa oli Maailma kylässä -festarit ja PMMP, joka esiintyi luontevasti yhdeltätoista aamulla, sijoittui herätys aikaan ennen kukonlaulua. Puoli kuuden maissa startattiin auto kohti puolen tunnin matkan päässä sijaitsevaa bussipysäkkiä ja nähtiin kaunis aamuaurinko.



Pysäkillä oltiin reilusti etuajassa, joten aikaa oli reilusti esimerkiksi ottaa mukataiteellisia valokuvia! Ihana aamuaurinko, jota harvemmin näkee, koska normaalisti tuohon aikaan vielä tuhisen peiton alla.


Helsinkiin saavuttiin yhdeksän maissa, ja kaupan kautta suunnaksi otettiin Kaisaniemen puisto. Eturivipaikat irtosivat vielä, ja sitten ei muuta kuin odottelemaan. Voih, minä ♥ PMMP!





Pemujen jälkeen päivän ainoa varsinainen ohjelmanumero oli Tahdon2013-flashmob, josta nappasin mukaani ilmapallon! Sen kanssa tulikin sitten seikkailtua loppupäivä, kunnes Henni halusi leikkiä pikkuoravaa... 



Helsinki on hirveän kiva paikka, pitäisi käydä useammin. Seuraavan kerran kaupunkiin tulee matkattua viimeistään syyslomalla - PMMP:n viimeinen keikka, me tulemme! 

perjantai 6. syyskuuta 2013

Ruisrock 2013 - lauantai


Ruissi-lauantain avaajana toimi Ricky Tick Big Band & Julkinen Sana, jonka Rakkaudella vihaajille -biisiin tutustuin sattumalta perjantaina kaverin luona ja sen jälkeen tajusin bändin löytyvän viikonlopun ohjelmasta. Pitihän sitä sitten mennä katsomaan! Tarkoituksena ei ollut suunnata eturiviin, mutta siellä oli niin surullisen näköisiä aukkoja, että päädyin täyttämään niistä yhden. En kertakaikkiaan ymmärrä jazzia ja räppikin on vähän niin ja näin, mutta yhdessä yllättävän toimiva kombo. 


RTBB:n jälkeen seikkailin ympäri aluetta tietämättä mitä tehdä. Päädyin lopulta kuuntelemaan Anna Puuta hetkeksi. Ihan kiva, kaunis ääni ja niin edelleen, mutta ei ainakaan itselläni erityisemmin napannut, joten siirsin itseni Rantalavan luo odottamaan CMX:ää. 


CMX on hyllystä löytyvää Pedot -albumia lukuunottamatta itselleni täysin vieras bändi, joten en yhtään tiennyt, mitä odottaa. Keikassa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta koska en tuntenut ainoatakaan biisiä, jäi se aika kaukaiseksi. Ihan loppuun asti en ehtiny CMX:ää nähdä, kun työvuoro pukkasi päälle.


Töiden jälkeen suunta kohti Rantalavaa (laivat ♥) ja Kerkko Koskinen Kollektiivia. Ihan vaan koska Paula Vesala. Niin, ja onhan niillä kivoja biisejäkin! Lisäksi 70 ihmistä festarilavalla on poikkeuksellisen paljon, ja siis ihan näkemisen arvoista. Tykkäilin!


Pari biisiä ennen KKK:n lopettamista karkasin lavan edestä ja viimeisen kappaleen aikana lopulta juoksin Niittylavan luo. PMMP:n aloitukseen oli aikaa reilu tunti ja lavan edessä vielä sen verran tyhjää, että onnistuin pääsemään keskelle toiseen riviin.


PMMP on käsittämättömän vahva live-esiintyjä, ainakin omasta mielestäni Suomen paras. Lavalla oli selkeästi havaittavissa lopettamisen lähestymisestä johtuvaa liikutusta, joka tarttui kyllä yleisöönkin. Vuolailta kyynelvirroilta onnistuin välttymään, koska tiesin näkeväni Pemut vielä ainakin kerran ennen loppua. 



PMMP:n jälkeen arvoin pitkän aikaa Pertti Kurikan Nimipäivien ja HIMin eturivin, johon olin onnistunut itseni tunkemaan, välillä. Päädyin lopulta HIMiin. Se odottelu oli pisimpiä puolitoistatuntisia ikinä - oli kylmä, jalkohin ja selkään sattui ja teki mieli ruokaa. Itseasiassa olen koko ajan kuvitellut ajan olleen kaksi ja puoli tuntia, niin pitkältä se tuntui. Onneksi odotusseura oli mukavaa ja päästi minut välillä istumaan, eräs mies jopa piti käsiään niin, etten menettänyt paikkaa kaiteesta. Kiitos! 



En ole kuunnellut HIMiä koskaan erittäin satunnaisia Youtube-soittokertoja tai radiohittejä lukuunottamatta. Olinkin keikalla ilman ennakko-odotuksia. Enkä pettynyt! Itseasiassa en Ville Valosta roskamedian kautta saamani kuvan perusteella olisi ikinä osannut odottaa noin hyvää keikkaa, wow!


HIMin jälkeen lyöttäydyin odottelukavereiden seuraan. Vaellus Ruissalosta bussipysäkille, sieltä käsittämättömän pitkän jonon kautta keskustaan ja vaellus kaverille läpi öisen Turun yhdistettynä väsymykseen ja lihassärkyyn imivät voimat niin, että sänkyyn päästyäni en uskonut jaksavani enää kolmatta päivää.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Tänään minä...


  • kävin pitkästä aikaa autolla koulussa
  • näin norsulta näyttävän kuorma-auton
  • whatsappailin Atlantin yli
  • lähdin koulun jälkeen lääkäriin rytmihäiriöiden vuoksi
  • olin sydänfilmissä
  • sain kuulla olevani stressaantunut
  • sain reseptin mintunvihreisiin pillereihin
  • olin purskahtaa nauruun lääkärin vaikuttaessa salapoliisilta
  • hain postista iiiiison paketin
  • hämmennyin kotiin tullessa, kun ulko-ovet oli irroitettu
  • keitin kahvia äidin sanojen mukaan "komeille, nuorille remonttimiehille"
  • olin Marttojen käsityöillassa
  • aloitin neulomaan joululahjoja
  • annoin kirjastontädille tomaatteja